�ݺ�ߣ

Editor's Notes

• #3: Elintarvikevalvonnan tavoitteena on elintarvikkeiden turvallisuus ja se, että kuluttajia ei johdeta harhaan. Yrittäjä on vastuussa , että hänen valmistamansa, myymänsä tai kuljettamansa elintarvikkeet ovat turvallisia ja elintarvikevalvontaviranomainen vain tarkistaa ja varmistaa, että näin on. Valvonnan on kohdeltava toimijoita tasapuolisesti, pitää valvoa enemmän sellaista toimintaa, jossa on enemmän riskejä ja sellaista vähemmän, jossa riskejä ei ole tai riskit pysyvät hallinnassa. Byrokratian purkaminen, vaatimuksista luopuminen tai joustaminen ja valvonnan vähentäminen on myös Eviran byrokraattien sydämen asia, ei turhaa työtä kukaan halua tehdä. Nostan esille kaksi esimerkkiä byrokratian purkamisen haasteista, joka Eviralla on elintarvikevalvontaa ohjaavana keskusviranomaisena. Ensimmäinen esimerkki on Eviran laatima ruoka-apuohje. Ruoka-apuohjeessa kerrotaan, minkälaisia elintarvikkeita kaupat tai valmistuslaitokset voivat luovuttaa hyväntekeväisyysjärjestöille ruoka-apuun annettavaksi. Ruoka-avussa saa tietyillä ehdoilla käyttää sellaisia elintarvikkeita, joiden myynti ei enää olisi sallittu. Tulkitaan siis melko joustavasti lainsäädännön vaatimuksia , mutta elintarviketurvallisuus voidaan kuitenkin taata. Ruoka-aputoiminnan ohjeistukselle oli selvästi tarve ja tilaus, mutta joustaminen edellytti kuitenkin Eviralta ja MMMltä valmistelua, ruoka-aputoimintaan perehtymistä, harkintaa ja huolellista ohjeen valmistelua ja toiminnan rajaamista siten, että elintarviketurvallisuudesta huolehditaan. Byrokratiaa purettiin, mutta aika selkeästi ja tiukasti ohjaten. Ruoka-apuohje otettiin erittäin hyvin vastaan. Yrittäjät antavat mielellään ruoka-apuun myyntiaikansa päätä lähestyviä elintarvikkeita, hyväntekeväisyysjärjestöt kantavat huolellisesti vastuunsa elintarvikkeiden jakelussa ja ruoka-apua tarvitsevat kansalaiset saavat vatsansa täyteen. Ruokahävikki vähenee, kaikki hyötyvät ja ovat tyytyväisiä. Eviran ei ole edes tarvinnut erityisesti pitää mekkalaa uudesta soveltamistavasta ja byrokratian purkamisesta, ruoka-apuohje on otsikoissa ja Evira on saanut sekä Pohjoismaista että kansainvälistä huomiota toimintatavan vuoksi. Toinen esimerkki on elintarvikehuoneistossa vaadittavien vesipisteiden lukumäärä, joka oli Ninan esityksessäkin esillä. Joskus muinaisuudessa on määritelty ohjeessa, että vesipisteitä on oltava vähintään kolme. Ja myös nykyinen lainsäädäntö sanoo, että vesipiste on oltava käsien pesulle, elintarvikkeiden käsittelylle ja välineiden ja astioiden pesulle, josta voisi päätyä samaan lukuun, vaaditaan siis vähintään kolme vesipistettä, mutta missään ei sanota, että näitä kolmea tarkoitusta varten voisikin olla vain se yksi ja sama vesipiste, jos toiminta sellaisen käytön sallii. Kun lähdetään ohjeistamaan vesipisteiden määrää toiminnan riskien mukaan , päästetään irti numeerisesta selkeästä ohjeesta ja lähdetään epävarmuuden tielle; vesipisteiden määrä tulee määritellä toiminnan luonteen ja laadun mukaan ja niitä voi olla vaikka yksi tai kymmenen…. Tarvitaan sekä toimijalta että valvojalta perehtymistä yrityksen toimintaan, osaamista ja harkintaa ja perusteluja, miksi jossakin kahvilassa riittää yksi ja toisessa vaaditaan kaksi.. Pitää suhteuttaa vaatimukset ottaen huomioon se, miten yritys on järjestänyt toimintansa, minkälaisia riskejä toiminnassa on ja kuinka laajaa toiminta on. Vaatimusten asettaminen riskien mukaan on haastavaa. Lisäksi yksittäisen yrityksen vesipisteiden määrästä ei Evira voi tehdä päätöstä tai antaa selkeää ohjatta, vaan päätökset tekee paikallinen valvonta, yleensä kunta tai teurastamoiden kyseessä ollessa Evira. Kyllä vaatimusten ja valvonnan tasapuolisuus ja riskiperusteisuus varmistetaan paikallisesti. Valvonnan yhdenmukaisuuteen vaikuttaa valvontayksikkö, valvontayksikön johtajan rooli ja työ sekä valvojien keskinäinen yhteistyö ovat valvonnan yhdenmukaistamisessa oleellisia, valvontayksikössä pidetään yhteisiä koulutus – ja tulkintapalavereja, tehdään yhteisiä tarkastuksia, terveysvalvonnan johtaja vertailee tarkastuskertomuksia ja Oiva-valvontatuloksia ja tarkastelee, tekevätkö valvoja työtä yhdenmukaisesti. Jos elintarvikevalvonnan järjestäminen annetaan jatkossa kuntien sijasta maakuntien tehtäväksi, Evirassa nähdään mahdollisuuksia valvonnan yhdenmukaistamiselle entistä enemmän, koska valvonnan järjestäjiä on vähemmän ja johtaminen on keskitettyä. Myös valvojien ammattitaidon parantamiselle tulee mahdollisuuksia erikoistumisen kautta.
• #4: Evira on valvonnan ohjaamisessa käyttänyt perinteisesti valvonnan ohjauksen apuna ohjeiden laatimista, kouluttanut valvojia ja laatinut vastauksia siitä, miten lainsäädäntöä sovelletaan. Esimerkkinä Oiva: Oiva on elintarvikevalvonnan tulosten julkistamisjärjestelmä, jossa yrityksen suoriutuminen elintarvikelainsäädännön vaatimuksista arvioidaan ja yritykselle annetaan hymynaama – tai ruttunaama. Oivan eli tietojen julkistamisen piirissä on tällä hetkellä alkutuotantoa lukuun ottamatta lähes kaikki elintarvikealan yritykset. Oivan avulla ja myötätuulessa Evira on edistänyt valvonnan yhdenmukaisuutta ja riskiperusteisuutta, jotka ovat olleet Oiva-järjestelmän tavoitteita. Kun vaatimusten noudattaminen on luokittelu erilaisiksi hymynaamoiksi, viranomaisen on ollut pakko ottaa kantaa siihen , mikä on riittävää. Näin löytyvät myös ne kohdat, joissa saa joustaa ja sellaiset kansalliset vaatimukset, jotka ovat ehkä turhan täsmällisiä ja jotka siten saattavat rajoittaa joustavaa soveltamista. Kun vaatimukset ovat julkisten ohjeiden vuoksi läpinäkyviä, niiden soveltamista on myös helpompi vertailla yritysten välillä. Valvojan pitää perustella , miksi toisessa yrityksessä vaaditaan esimerkiksi erillisiä tiloja ja toisessa riittää ajallinen erottaminen. Voidaan sanoa, että vaatimusten riskiperusteisuus on tullut Oivan arviointiohjeiden myötä konkreettiseksi ja läpinäkyväksi. Evira on tehnyt useita muita ohjeita valvonnan riskiperusteisuudesta. Ohjeet löytyvät Eviran nettisivuilta. Yritysten tekemään omavalvontaan on annettu kevennyksiä. Evira on antanut uuden suosituksen yritysten valvontatiheydelle, jota on alennettu. Valvontatiheyden aleneminen on lisäksi sidottu Oiva-hymynaamatuloksiin. Kun tiheämmin valvottu yritys saa kuusi oivallista hymynaamaa, voidaan valvontaa vähentää puoleen suosituksesta. Muita menetelmiä Valvontatieto; OIVAn ja tietojärjestelmien kehittymisen myötä nyt käytettävissä valvonnasta saatavaa luotettavaa tietoa. Voidaan vertailla kuntien valvontaa , eri valvojien valvontaa, onko eri kunnissa annettu enemmän huonoja hymyjä kaupoille kuin keskimäärin valtakunnassa tai saavatko kalalaitokset pakkausmerkinnöistä parempia tuloksia kuin lihalaitokset jne. Valvontaa voidaan nyt paremmin kohdistaa ja toimijoita neuvoa valvontatulosten perusteella. Eviranet on interaktiivinen viranomaisverkko ja verrattain uusi työkalu. Tietoa helpompi levittää, pyytää kommentteja valvojilta erilaisiin asioihin. Ohjaus- ja arviointikäynnit, AVI tekee, Evira ohjaa ja mukana, kohteena tänä vuonna Oiva-arvioinnista saatavat tulokset ja valvonnan yhdenmukaistamiseksi kunnissa tehty työ. Valvontatyö on enemmän asiakaslähtöistä, valvojan rooli on muuttumassa valmentajan rooliksi. Oiva-projektissa tätä periaatetta jo toteutettiinkin , esimerkiksi sillä tavalla, että arviointikriteerit olivat toimijoiden nähtävillä jo ennen kuin ne otettiin käyttöön.
• #5: Evira on saanut MMMltä rahaa kahteen byrokratian purkuun läheisesti liittyvään hankkeeseen. Joustavuushankkeessa kartoitetaan joustavuuden käyttöä Suomessa ja etsitään mahdollisuuksia soveltaa joustavuutta täysimittaisesti. Selvitetään myös mahdollisuuksia esittää tuotteille nimisuojauksia. Tietoja käytetään hyväksi joustavuuden ohjeistamisessa ja hyvien joustavuuskäytäntöjen jakamisessa sekä yrityksille että valvojille. Pk-neuvontahankkeen tarkoituksen on järjestää pk-yritysten neuvonta uudella, pysyvällä ja pitkäaikaisella tavalla neuvonta- ja toimialajärjestöjen ja viranomaisten yhteistyöllä. Tarkoitus on helpottaa elintarvikealan pk-yritysten perustamista laatimalla helppotajuista , monikielistä materiaalia yrityksen perustamisesta ja keskeisistä vaatimuksista. Neuvontajärjestöille laaditaan lainsäädännön vaatimuksiin liittyvää koulutusmateriaalia. Uusien toimintamallien avulla voidaan edistää myös pk-yritysten vientiosaamista.