ݺߣ

ݺߣShare a Scribd company logo

Jaakko Autio

•
•
Maa- ja metsätalousministeriö
Maa- ja metsätalousministeriö

Kalastuslakipäivät 27.-28.11.2019, KHO:n viimeaikaista oikeuskäytäntöä ympäristö-, vesi- ja kalatalousasioissa,

1 of 29
Download to read offline
Jaakko Autio ma. oikeusneuvos Korkein hallinto-oikeus 27.11.2019 KHO:n viimeaikaista oikeuskäytäntöä ympäristö-, vesi- ja kalatalousasioissa
Jaakko Autio
KHO ja ympäristöasiat • KHO:ssa vireillä yhteensä yli 3 000 asiaa – Ympäristöasioita hieman alle 200 sisältäen YSL/VL/LSL/MAL/VesihL/ym. + rakennusasiat erikseen vajaat 200 – Ympäristönsuojeluasioita noin 100 – Vesiasioita noin 50 (vesirakentaminen 9 , vesihuolto 9, voimatalous 9) • KHO:n käsittelyaika ka 7,4 kk (valitusluvat ka 4,8 kk) – Ympäristöasioiden käsittelyaika n. 12,7 kk • Ympäristöasioissa ehkä jonkin verran tavanomaista enemmän ei muutosta loppuun ja muutetaan ratkaisuja
Valituslupajärjestelmä KHO:ssa – Valituslupajärjestelmä lähes kaikissa asioissa 1.1.2020, ympäristöasioissa käyttöön eri laeissa jo 1.1.2018 alkaen, kalastuslaissa jo 1.1.2016 – Myöntämisperusteet (HLL 13.2 § ja HOL 107 §) 1) Prejudikaattiperuste – Sisältää selvän tarpeen hallinto- ja oikeuskäytännön ohjaamiseen – Johtaa yleensä päätöksen julkaisemiseen 2) Ilmeinen virhe – Tarkoittaa selvää virheellistä aineellista soveltamista 3) Muu painava syy – Subjektiiviset hakijaan liittyvät syyt ja objektiiviset asian luonteeseen liittyvät syyt KHO ei perustele millä perusteella valituslupa on myönnetty
Jos valituslupaa ei myönnetä, ei asiaa ratkaista KHO:ssa • Päätöstä ei myöskään perustella: ”Valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.” • Valitusluvan edellytykset eivät ole tällöin täyttyneet. • Valitusluvan edellytysten täyttymistä arvioitaessa valituslupahakemus kuitenkin arvioidaan huolellisesti kaikissa tapauksissa (esittelijä tekee esittelymuistion ja tarkastaja laatii kirjalliset kommentit, eivät ole julkisia)
KHO 2019:72 (hallintopakko, turvetuotannon keskeyttämisvaatimus) • Paikallinen ympäristönsuojeluyhdistys oli ELY-keskukselle tekemässään hallintopakkohakemuksessa vaatinut, että A Oy:n harjoittama turvetuotantotoiminta yhtiön neljällä tuotantoalueella keskeytetään. ELY-keskus oli hylännyt yhdistyksen hallintopakkohakemuksen. HAO oli hylännyt yhdistyksen valituksen ELY-keskuksen päätöksestä. • Turvetuotanto oli aloitettu 1970- ja 1980-luvuilla; harjoitettu laajimmillaan yhteensä 900 hehtaarin alueella. Ympäristöluvat turvetuotantoon oli myönnetty 2000-luvulla. • Lupamääräysten mukaan tehdyt vesienkäsittelyrakenteet olivat tarkkailutulosten perusteella toimineet ennakkoon arvioitua heikommin. Lisäksi turvetuotantoalueiden alapuolisten vesistöjen tila oli selvitysten perusteella huonontunut.
KHO 2019:72 (hallintopakko, turvetuotannon keskeyttämisvaatimus) • KHO katsoi, että hallintopakon käytön edellytyksiä ei ollut. Muiden samoja vesistöjä kuormittavien tekijöiden osuutta vesistöjen kuormituksesta oli vaikea todentaa. • Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt, että yhtiö olisi toiminut ympäristölupien vastaisesti tai rikkonut ympäristönsuojelulain 5 §:ssä tarkoitettua selvilläolovelvollisuutta tai pilaantumisen torjuntavelvollisuutta. • KHO kuitenkin totesi, että ympäristölupien mukaisella päästötarkkailulla ei ollut saatu kaikilta osin riittävän kattavia seurantatietoja. Tältä osin valvontaviranomaisella olisi hallintopakon vireillepanon johdosta ollut ja oli edelleen mahdollisuus täydentää ympäristölupien liitteiden tarkkailusuunnitelmia.
KHO 2019:72 (hallintopakko, turvetuotannon keskeyttämisvaatimus) • Turvetuotantoalueiden ympäristölupiin sisältyi ympäristönsuojelulain (86/2000) 55 §:n mukainen velvoite lupamääräysten tarkistamishakemuksen jättämisestä, joka oli kuitenkin rauennut ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetun lain (423/2015) voimaantulosäännöksen nojalla. • KHO katsoi, että mahdollinen tarve puuttua turvetuotantoalueiden vesienkäsittelyrakenteiden puutteisiin edellytti ensin valvontaviranomaisen suorittamaa luvan muuttamisen tarpeen arviointia ja tarvittaessa myös aloitetta lupamääräysten muuttamiseksi ympäristönsuojelulain 89 §:n (423/2015) mukaisesti.
KHO 14.2.2018 taltio 608 (turvetuotanto, Sammalsuo Kouvola) • Luvanhakijan velvollisuus on esittää tarpeellinen selvitys toiminnasta ja sen vaikutuksista. Selvitysten tulee olla riittävän tarkkoja ja luotettavia. • Uuden toiminnan lupahakemus perustuu aina arvioihin, jotka on esitettävä hakemuksessa riittävän yksilöidysti niiltä osin kuin kysymys on toiminnan keskeisistä ympäristövaikutuksista. Lähtökohtana on, että mitä tärkeämpi jokin tieto on lupaharkinnassa luvan myöntämisen edellytysten ja lupamääräysten asettamisen kannalta, sitä tarkempia selvitysten on oltava. • Keskeinen ympäristövaikutus vesistöpäästö joen yläosaan. Joen yläosan tila oli luokiteltu vesienhoitosuunnitelmassa välttäväksi ja alaosan tila tyydyttäväksi. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan jokea kuormitti lähinnä maa- ja metsätalous.
KHO 14.2.2018 taltio 608 (turvetuotanto, Sammalsuo Kouvola) jatkuu • Toiminnasta aiheutuvan ympäristökuormituksen sallittavuus on arvioitava aina toiminnan vaikutusalueen erityispiirteiden perusteella. • Lupahakemuksessa on vakiintuneen tavan mukaisesti arvioitu toiminnasta aiheutuvia päästöjä ominaiskuormituslukujen perusteella. Erityisesti kevään ominaiskuormitus oli arvioitu selvästi alhaisemmaksi kuin uusimmissa selvityksissä. • Tiedot alueen vesiensuojelurakenteiden riittävyydestä olivat yleispiirteisiä, eivätkä ne perustuneet tilavuuksien osalta vaaitukseen tai muuhun riittävän luotettavasti esitettyyn aineistoon.
KHO 14.2.2018 taltio 608 (turvetuotanto, Sammalsuo Kouvola) jatkuu • KHO katsoi, että toiminnasta aiheutuvia vesistöpäästöjä ei ollut hakemusasiakirjoissa arvioitu luotettavasti. Myöskään vesiensuojelurakenteiden riittävyydestä tai pintavalutuskentän ominaisuuksista ja toimivuudesta ei esitetty yksityiskohtaisia selvityksiä. • Vaikka tuotantotoimintaan tarkoitettu pinta-ala pienehkö (46 ha), ei edellä mainittujen hakemuksen puutteiden vuoksi voitu pitää selvitettynä, että toiminnasta yhdessä muiden jokea kuormittavien tekijöiden kanssa ei voisi aiheutua merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa sen vuoksi, että veden luokituksen hyvän tilan tavoitetta ei saavutettaisi. • KHO kumosi HAO:n ja AVI:n päätökset ja asia palautettiin AVI:lle uudelleen käsiteltäväksi.
KHO 2017:87 (Sierilä, vesienhoidon huomioonottaminen) – AVI oli myöntänyt vanhan vesilain mukaisen luvan voimalaitoshankkeelle. – Uuden vesienhoitosuunnitelman sisältö oli otettava huomioon arvioitaessa edellytyksiä sallia hankkeen toteuttaminen, kun otettiin huomioon, että hankkeen vaikutukset toteutuisivat kyseisellä suunnittelukaudella. Voimalaitoshankkeen vaikutusalue kuului Keski-Kemijoen vesimuodostumaan, joka molemmissa vesienhoitosuunnitelmissa oli nimetty voimakkaasti muutetuksi jokivesistöksi.
KHO 2017:87 (Sierilä, vesienhoidon huomioonottaminen) jatkuu • KHO:ssa oli mm. ratkaistava, miten vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tiedot vaikuttivat voimalaitoshankkeen hyötyjen, vahinkojen ja haittojen arviointiin vesilaissa tarkoitetussa intressivertailussa. • Asiaa arvioitaessa oli erityisesti otettava huomioon AVI:n ja HAO:n päätösten jälkeen Weser-tuomio. Vaaransiko hankkeen toteuttaminen kyseisen vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tai aiheuttaisiko hanke ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V mainitun jokivesistön ekologisen tilan luokittelua koskevan osatekijän alenemisen.
KHO 2017:87 (Sierilä, vesienhoidon huomioonottaminen) jatkuu • Valituksissa oli korostettu voimalaitoksen vaikutuksia Kemijoen kalatalouteen. Joessa alempana olevan Ala-Kemijoen vesimuodostuman tilaan vaikuttavat merkittävästi siellä olevat vaelluskalan nousuesteet. • Jos nämä Ala-Kemijoen nousuesteet toimivin kalatiejärjestelyin tai muin keinoin tulevaisuudessa poistetaan, Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvä saavutettavissa oleva tila saattaa edellyttää kalateitä ja voimalaitosten ohi juoksutettavan virtaaman lisäämistä.
KHO 2017:87 (Sierilä, vesienhoidon huomioonottaminen) jatkuu • Kun otettiin huomioon AVI:n päätökseen sisältyneet lupamääräykset juoksutuksista ja määräys luonnonmukaisen ohitusuoman tekemisestä sekä hallinto-oikeuden muuttamat lupamääräykset, erityisesti päätökseen lisätty määräys velvollisuudesta varautua rakenteiden suunnittelussa kalateiden rakentamiseen, asiassa ei ollut tullut ilmi, että voimalaitoksen rakentaminen vaarantaisi kyseisen voimakkaasti muutetun vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tai hyvän kemiallisen tilan. • Asiassa ei liioin ollut perusteita katsoa, että hanke heikentäisi kyseisen jokivesistön ekologisen tilan osatekijöitä niin, että vesienhoitolainsäädäntö tulkittuna unionioikeuden mukaisesti johtaisi vesilain mukaisessa intressivertailussa lupahakemuksen hylkäämiseen tällä perusteella. Intressivertailussa tuli kuitenkin muutoin ottaa huomioon hankkeesta aiheutuvat haitalliset vaikutukset vesien tilaan muun ohella vesienhoitosuunnitelmassa Keski-Kemijoen tilasta esitetyn ympäristötavoitteen ja ekologisen tilan osatekijöiden kannalta.
KHO 31.5.2018 taltio 608 (Jeppo kraft) • Asiassa oli Jeppo Kraftin valituksesta ratkaistavana, oliko HAO voinut kumota AVI:n myöntämän vesitalousluvan voimalaitoksen rakentamiseksi Lapuanjoen alajuoksulla Jepuan koskiin (kolme uutta voimalaitosta ja säännöstely). • Valituksenalaisessa asiassa oli kysymys vanhan vesilain intressivertailusäännöksen soveltamisesta ja siitä, miten Kokemäenjoen‒Saaristomeren‒Selkämeren vesienhoito-alueen vesienhoitosuunnitelmassa ja Lapuanjoen vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitetyt tiedot ja asetetut tavoitteet vaikuttivat voimalaitoshankkeen hyötyjen, haittojen ja vahinkojen arviointiin intressivertailussa.
KHO 31.5.2018 taltio 608 (Jeppo kraft) jatkuu • KHO hylkäsi voimayhtiön valituksen. Intressivertailussa oli tullut ottaa erityisesti huomioon hankkeesta aiheutuvat merkittävät haitalliset vaikutukset Lapuanjoen alimman osan ja alaosan vesiympäristön ekologiseen tilaan. • Keskeisimpiä haittoja Jepuan kolmen luonnonkosken pysyvä häviäminen ja molempien jokihaarojen sulkeutuminen sekä rakenteellisesti luonnontilaisen koskialueen muuttuminen suvantoalueeksi. • Jepuan kosket soveltuvat rakenteellisesti vaelluskalojen nousu-, lisääntymis- ja poikastuotantoalueiksi, vaikka niiden ekologinen tila on tällä hetkellä heikko. Voimalaitosrakentamisen seurauksena keskeinen osa näiden koskialueiden virtakutuisille kaloille sopivimmista alueista häviäisi ja kalojen vaellus vaikeutuisi tai estyisi. Vaelluskalojen luontainen lisääntyminen ja poikastuotanto ei olisi tulevaisuudessa mahdollista siinäkään tapauksessa, että veden laatu myöhemmin paranisi asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
KHO 31.5.2018 taltio 608 (Jeppo kraft) jatkuu • Hankkeen arvioidut haitalliset vaikutukset estivät vesienhoitosuunnitelman ja Lapuanjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelman niiden keskeisten tavoitteiden saavuttamista, jotka liittyvät vaelluskalakantojen mahdolliseen palauttamiseen ja kalojen kulun turvaamiseen pääuomassa sekä rakenteellisesti luonnontilaisten Jepuan koskien merkitykseen. • Voimalaitosrakentamisen toteuttaminen katsottiin heikentävän kyseisen jokialueen ekologisen tilan osatekijöitä. Asiassa oli perusteltua katsoa hankkeen heikentävän kyseisen jokialueen ekologisen tilan osatekijöitä Jepuan koskien häviämisen myötä niin, että vesienhoitolainsäädäntö tulkittuna unionioikeuden mukaisesti tulkittuna oli peruste katsoa, ettei intressivertailuedellytys täyty.
KHO 31.5.2018 taltio 608 (Jeppo kraft) jatkuu • Lapuanjoen vesienhoidon toimenpideohjelman kohdassa ”Vesirakentaminen, säännöstely ja kunnostus” oli ainoastaan todettu (s. 113), että säännöstely- ja rakentamissektorilla on kaksi toimenpidettä: säännöstelykäytännön kehittäminen ja kalankulkua helpottavat toimenpiteet, mutta vesirakentamiseen liittyen Jepuan voimalaitoshankkeita ei lainkaan käsitelty. • Toimenpideohjelman mukaan vesistöalueella ei tunnistettu hankkeita, joilla saattaisi olla toteutuessaan vaikutuksia vesien tilaan. Voimalaitoshanketta ei ole käsitelty myöskään aiemmassa vuoteen 2015 ulottuvassa vesienhoitosuunnitelmassa tai siihen liittyvässä toimenpideohjelmassa lainkaan, vaikka hanke oli vireillä.
KHO 2018:23 (Voikoski, lyhytaikaissäännöstely) – Kyse uuden voimalaitosyksikön (rakennusvirtaama 40 m3/s) rakentamisesta kosken itärannalle vanhaan uittokanavaan. Kosken länsirannalla toiminnassa ollut saman yhtiön vanha vesivoimalaitos oli tarkoitus jättää paikoilleen ja käyttää sitä tietyissä erityisoloissa. Hakijan tarkoituksena oli hoitaa uuden voimalan juoksutukset vanhan voimalan voimassa olleen luvan määräysten mukaisesti. – Hakemuksessa ei ollut pyydetty vanhan voimalan säännöstelyä koskevien lupamääräysten muuttamista, mutta hakijan ilmeisenä tarkoituksena oli harjoittaa uudella voimalaitoksella lyhytaikaissäännöstelyä. – Kun uutta voimalaa oli tarkoitus käyttää pääosin yksin vesistön säännöstelyyn, siinä harjoitettavasta lyhytaikaissäännöstelystä saattoi aiheutua hankkeen vaikutusalueella sellaisia vaikutuksia, joita ei ollut otettu huomioon vanhaa voimalaitosta koskevassa voimassa olevassa luvassa eikä sen muutoksessa.
KHO 2018:23 (Voikoski, lyhytaikaissäännöstely) jatkuu • Vedenkorkeuden säätelyä ja juoksutuksia koskevien määräysten antaminen uuden voimalaitoshankkeen johdosta saattoi siten olla tarpeellista uuden voimalaitoksen rakentamisluvassa. Uuden voimalan lupaharkinnassa tuli ottaa huomioon voimalaitosten muodostama toimintakokonaisuus ja niiden yhteisvaikutus vesiympäristöön. • Voimalaitokset aiheuttivat yhdessä esteen vaelluskaloille ja niiden luontaisen elinkierron palauttamiselle. Tätä oli pidettävä myös intressivertailussa merkittävänä haittana, minkä vuoksi kalan kulun ja kalakantoja koskevien olosuhteiden turvaaminen oli lupaharkinnan kannalta keskeistä.
KHO 2018:23 (Voikoski, lyhytaikaissäännöstely) jatkuu • Kalatien toimivuus oli epävarmaa, minkä vuoksi kalatien toimivuutta saattoi olla tarpeen parantaa myöhemmin. Tästä syystä asiassa oli voitu antaa vesilain 3 luvun 20 §:n perusteella määräys kalatien rakentamista ja kalatien toimivuuden tarkkailua koskevien määräysten 3 ja 4 tarkistamisesta. • Kun lupaharkinnan kannalta keskeisen kalatien toimivuus oli jäänyt epäselväksi, ei mainittujen määräysten 3 ja 4 tarkistamista koskevaa harkintaa ollut syytä jättää vesilain 3 luvun 22 §:n 1 momentin varaan, vaan määräysten mahdollinen tarkistaminen oli tehtävä lupamääräyksessä 5 tarkoitetun erillisen selvityksen perusteella.
KHO 2018:50 (Kalastuslaki, yhdistysten valitusoikeus) - Kyse ELY:n ammattikalastajalle myöntämästä poikkeusluvasta kolmen isorysän käyttöön meressä Ingarskilanjoen jokisuualueella. Valitusoikeus ELY:n päätöksestä ratkaistiin kalastuslain 124 §:n 1 momentin viittaussäännöksen mukaan hallintolainkäyttölain 6 §:n nojalla. - Päätöstä, jolla poikkeuslupa on myönnetty, ei kohdistettu SVK ry:een eikä Etelä-Suomen Vapaa-ajankalastajapiiriin. - Kalastuslakia koskevan kansallisen oikeuskäytännön perusteella päätöksen ei myöskään ollut mahdollista hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momenttia vakiintuneella tavalla tulkiten katsoa mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla välittömästi vaikuttavan mainittujen yhdistysten oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.
KHO 2018:50 (Kalastuslaki, yhdistysten valitusoikeus) • Oikeuskäytännössä yhdistysten valitusoikeutta on eräissä tilanteissa kansainvälinen kehitys ja Suomen perustuslain 20 § huomioon ottaen tulkittu aiempaa väljemmin. • Arvioitaessa, oliko yhdistysten valitusoikeutta tässä tapauksessa syytä tulkita hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin vakiintunutta tulkintaa laajentavasti, voitiin kalastuslain ja hallintolainkäyttölain esitöiden sekä aikaisemman oikeuskäytännön perusteella nostaa esiin sekä laajentavaa tulkintaa puoltavia että sitä vastaan puhuvia seikkoja  punnintatilanne
KHO 2018:50 (Kalastuslaki, yhdistysten valitusoikeus) • Luonnonsuojelulaissa ja metsästyslaissa on nimenomaisesti säädetty sellaisten rekisteröityjen paikallisten tai alueellisten yhteisöjen valitusoikeudesta, joiden tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. • Kun asian luonteen vuoksi ei myöskään ole muita tahoja, jotka voisivat asiassa käyttää valitusoikeutta vaelluskalojen suojelun turvaamiseksi, puoltaisi rinnastus luonnonsuojelulakiin ja metsästyslakiin yhdistysten valitusoikeuden laajentavaa tulkintaa vaelluskalojen suojelun kannalta merkityksellisissä kalastuslain mukaisissa asioissa.
KHO 2018:50 (Kalastuslaki, yhdistysten valitusoikeus) • Uudistettu kalastuslaki on tullut voimaan 1.1.2016. Lain kokonaisuudistuksessa vapaa- ajankalastajien järjestöjen ja ympäristöjärjestöjen osallistumismahdollisuuksia kalastusta koskevaan päätöksentekoon on lain esitöiden mukaan pyritty parantamaan verrattuna aikaisempaan lainsäädäntöön. • Kalastuslain säätämisen yhteydessä ei kuitenkaan tehty muutoksia muutoksenhakua tai järjestöjen valitusoikeutta koskeviin säännöksiin. Lainsäätäjän voidaan siten katsoa valinneen ratkaisun, jossa järjestöjen osallistumismahdollisuudet turvataan ensisijaisesti kalatalousaluetta ja alueellista kalatalouden yhteistyöryhmää koskevan sääntelyn avulla. • Valitus hylättiin.
KHO 2018:17 (kalastuslaki, lohiasetuksesta valittaminen) • Valtioneuvoston asetus lohenkalastuksen rajoituksista (236/2017) oli julkaistu Suomen säädöskokoelmassa, ja sillä oli rajoitettu lohenkalastusta muun ohella Kemijoen ja Iijoen edustan merialueilla. Vaikka asetuksen maantieteellinen soveltamisala oli rajoitettu, asetuksella oli annettu säädösvallan alaan kuuluvia yleisiä säännöksiä kalastuksesta asetuksen soveltamisalueella. Kysymys ei ollut hallintolainkäyttölaissa tarkoitetusta valituskelpoisesta hallintopäätöksestä. • Osakaskunnilla oli kalastuslain 47 §:n nojalla mahdollisuus hakea ELY:ltä poikkeuslupaa asetuksella asetetuista lohenkalastuksen rajoituksista hallinnoimillaan vesialueilla. Samoin niillä oli oikeus valittaa poikkeuspäätöksestä, jolloin myös asetuksen perustuslain tai muun lain mukaisuus voi tulla arvioitavaksi. • Näin ollen osakaskuntien valitusta ei ollut tarpeen tutkia myöskään sillä perusteella, ettei osakaskunnilla muutoin olisi mahdollisuutta saattaa asetuksen soveltamisen lainmukaisuutta tuomioistuimen arvioitavaksi.
KHO 2015:127 (Kalastusoppaat) • ELY oli myöntänyt A Oy:lle kalastuslain 8 a §:n mukaisen luvan kalastusmatkailutilaisuuksien järjestämiseen päätöksessä mainituilla toimialueeseensa kuuluvilla kalastusalueilla. Päätöksen ehtojen mukaan lupa ei koskenut alueita, joille jo myytiin kalastusopaslupia. Luvan saajan velvollisuus oli ottaa näistä alueista selvää ja noudattaa niihin liittyviä rajoituksia. • Kalastuslain 8 a §:ssä säädetyn menettelyn tarkoituksena on kalastusmatkailun toimintaedellytysten turvaaminen. Jotta kalastuslain 8 a §:n tarkoitus saavutetaan, kalastusmatkailupalvelujen tarjoajan tulisi pykälän mukaista lupaa ELY-keskukselta hakiessaan voida välttyä vastaavien lupien hakemiselta lisäksi muilta tahoilta. ELY-keskuksen asiassa antaman lupapäätöksen mukaan näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan luvan saajan oli vielä selvitettävä alueet, jotka oli rajattu luvan ulkopuolelle, hankkiakseen erikseen niitä varten tarvitsemansa kalastusopasluvat.
KHO 2015:127 (Kalastusoppaat) jatkuu • KHO katsoi, että rajoitusta, jonka mukaan lupa ei ollut voimassa alueella, jolla jo myydään kalastusopaslupia, ei ollut pidettävä kalastuslain 8 a §:n 2 momentin mukaisena. • ELY-keskus oli ylittänyt kalastuslain 8 a §:ään perustuvan toimivaltansa tehdessään edellä mainitun rajauksen ja asettaessaan siihen liittyvät edellä mainitut velvoitteet. ELY-keskuksella ei myöskään ollut lakiin perustuvaa toimivaltaa mainitun pykälän perusteella määrätä päätöksessään tarkoitetulla tavalla avoimesti myöntämänsä luvan muuttamisesta luvan voimassa ollessa. KHO kumosi maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ja ELY-keskuksen päätökset.

More Related Content

Jaakko Autio

  • 1. Jaakko Autio ma. oikeusneuvos Korkein hallinto-oikeus 27.11.2019 KHO:n viimeaikaista oikeuskäytäntöä ympäristö-, vesi- ja kalatalousasioissa
  • 3. KHO ja ympäristöasiat • KHO:ssa vireillä yhteensä yli 3 000 asiaa – Ympäristöasioita hieman alle 200 sisältäen YSL/VL/LSL/MAL/VesihL/ym. + rakennusasiat erikseen vajaat 200 – Ympäristönsuojeluasioita noin 100 – Vesiasioita noin 50 (vesirakentaminen 9 , vesihuolto 9, voimatalous 9) • KHO:n käsittelyaika ka 7,4 kk (valitusluvat ka 4,8 kk) – Ympäristöasioiden käsittelyaika n. 12,7 kk • Ympäristöasioissa ehkä jonkin verran tavanomaista enemmän ei muutosta loppuun ja muutetaan ratkaisuja
  • 4. Valituslupajärjestelmä KHO:ssa – Valituslupajärjestelmä lähes kaikissa asioissa 1.1.2020, ympäristöasioissa käyttöön eri laeissa jo 1.1.2018 alkaen, kalastuslaissa jo 1.1.2016 – Myöntämisperusteet (HLL 13.2 § ja HOL 107 §) 1) Prejudikaattiperuste – Sisältää selvän tarpeen hallinto- ja oikeuskäytännön ohjaamiseen – Johtaa yleensä päätöksen julkaisemiseen 2) Ilmeinen virhe – Tarkoittaa selvää virheellistä aineellista soveltamista 3) Muu painava syy – Subjektiiviset hakijaan liittyvät syyt ja objektiiviset asian luonteeseen liittyvät syyt KHO ei perustele millä perusteella valituslupa on myönnetty
  • 5. Jos valituslupaa ei myönnetä, ei asiaa ratkaista KHO:ssa • Päätöstä ei myöskään perustella: ”Valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.” • Valitusluvan edellytykset eivät ole tällöin täyttyneet. • Valitusluvan edellytysten täyttymistä arvioitaessa valituslupahakemus kuitenkin arvioidaan huolellisesti kaikissa tapauksissa (esittelijä tekee esittelymuistion ja tarkastaja laatii kirjalliset kommentit, eivät ole julkisia)
  • 6. KHO 2019:72 (hallintopakko, turvetuotannon keskeyttämisvaatimus) • Paikallinen ympäristönsuojeluyhdistys oli ELY-keskukselle tekemässään hallintopakkohakemuksessa vaatinut, että A Oy:n harjoittama turvetuotantotoiminta yhtiön neljällä tuotantoalueella keskeytetään. ELY-keskus oli hylännyt yhdistyksen hallintopakkohakemuksen. HAO oli hylännyt yhdistyksen valituksen ELY-keskuksen päätöksestä. • Turvetuotanto oli aloitettu 1970- ja 1980-luvuilla; harjoitettu laajimmillaan yhteensä 900 hehtaarin alueella. Ympäristöluvat turvetuotantoon oli myönnetty 2000-luvulla. • Lupamääräysten mukaan tehdyt vesienkäsittelyrakenteet olivat tarkkailutulosten perusteella toimineet ennakkoon arvioitua heikommin. Lisäksi turvetuotantoalueiden alapuolisten vesistöjen tila oli selvitysten perusteella huonontunut.
  • 7. KHO 2019:72 (hallintopakko, turvetuotannon keskeyttämisvaatimus) • KHO katsoi, että hallintopakon käytön edellytyksiä ei ollut. Muiden samoja vesistöjä kuormittavien tekijöiden osuutta vesistöjen kuormituksesta oli vaikea todentaa. • Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt, että yhtiö olisi toiminut ympäristölupien vastaisesti tai rikkonut ympäristönsuojelulain 5 §:ssä tarkoitettua selvilläolovelvollisuutta tai pilaantumisen torjuntavelvollisuutta. • KHO kuitenkin totesi, että ympäristölupien mukaisella päästötarkkailulla ei ollut saatu kaikilta osin riittävän kattavia seurantatietoja. Tältä osin valvontaviranomaisella olisi hallintopakon vireillepanon johdosta ollut ja oli edelleen mahdollisuus täydentää ympäristölupien liitteiden tarkkailusuunnitelmia.
  • 8. KHO 2019:72 (hallintopakko, turvetuotannon keskeyttämisvaatimus) • Turvetuotantoalueiden ympäristölupiin sisältyi ympäristönsuojelulain (86/2000) 55 §:n mukainen velvoite lupamääräysten tarkistamishakemuksen jättämisestä, joka oli kuitenkin rauennut ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetun lain (423/2015) voimaantulosäännöksen nojalla. • KHO katsoi, että mahdollinen tarve puuttua turvetuotantoalueiden vesienkäsittelyrakenteiden puutteisiin edellytti ensin valvontaviranomaisen suorittamaa luvan muuttamisen tarpeen arviointia ja tarvittaessa myös aloitetta lupamääräysten muuttamiseksi ympäristönsuojelulain 89 §:n (423/2015) mukaisesti.
  • 9. KHO 14.2.2018 taltio 608 (turvetuotanto, Sammalsuo Kouvola) • Luvanhakijan velvollisuus on esittää tarpeellinen selvitys toiminnasta ja sen vaikutuksista. Selvitysten tulee olla riittävän tarkkoja ja luotettavia. • Uuden toiminnan lupahakemus perustuu aina arvioihin, jotka on esitettävä hakemuksessa riittävän yksilöidysti niiltä osin kuin kysymys on toiminnan keskeisistä ympäristövaikutuksista. Lähtökohtana on, että mitä tärkeämpi jokin tieto on lupaharkinnassa luvan myöntämisen edellytysten ja lupamääräysten asettamisen kannalta, sitä tarkempia selvitysten on oltava. • Keskeinen ympäristövaikutus vesistöpäästö joen yläosaan. Joen yläosan tila oli luokiteltu vesienhoitosuunnitelmassa välttäväksi ja alaosan tila tyydyttäväksi. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan jokea kuormitti lähinnä maa- ja metsätalous.
  • 10. KHO 14.2.2018 taltio 608 (turvetuotanto, Sammalsuo Kouvola) jatkuu • Toiminnasta aiheutuvan ympäristökuormituksen sallittavuus on arvioitava aina toiminnan vaikutusalueen erityispiirteiden perusteella. • Lupahakemuksessa on vakiintuneen tavan mukaisesti arvioitu toiminnasta aiheutuvia päästöjä ominaiskuormituslukujen perusteella. Erityisesti kevään ominaiskuormitus oli arvioitu selvästi alhaisemmaksi kuin uusimmissa selvityksissä. • Tiedot alueen vesiensuojelurakenteiden riittävyydestä olivat yleispiirteisiä, eivätkä ne perustuneet tilavuuksien osalta vaaitukseen tai muuhun riittävän luotettavasti esitettyyn aineistoon.
  • 11. KHO 14.2.2018 taltio 608 (turvetuotanto, Sammalsuo Kouvola) jatkuu • KHO katsoi, että toiminnasta aiheutuvia vesistöpäästöjä ei ollut hakemusasiakirjoissa arvioitu luotettavasti. Myöskään vesiensuojelurakenteiden riittävyydestä tai pintavalutuskentän ominaisuuksista ja toimivuudesta ei esitetty yksityiskohtaisia selvityksiä. • Vaikka tuotantotoimintaan tarkoitettu pinta-ala pienehkö (46 ha), ei edellä mainittujen hakemuksen puutteiden vuoksi voitu pitää selvitettynä, että toiminnasta yhdessä muiden jokea kuormittavien tekijöiden kanssa ei voisi aiheutua merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa sen vuoksi, että veden luokituksen hyvän tilan tavoitetta ei saavutettaisi. • KHO kumosi HAO:n ja AVI:n päätökset ja asia palautettiin AVI:lle uudelleen käsiteltäväksi.
  • 12. KHO 2017:87 (Sierilä, vesienhoidon huomioonottaminen) – AVI oli myöntänyt vanhan vesilain mukaisen luvan voimalaitoshankkeelle. – Uuden vesienhoitosuunnitelman sisältö oli otettava huomioon arvioitaessa edellytyksiä sallia hankkeen toteuttaminen, kun otettiin huomioon, että hankkeen vaikutukset toteutuisivat kyseisellä suunnittelukaudella. Voimalaitoshankkeen vaikutusalue kuului Keski-Kemijoen vesimuodostumaan, joka molemmissa vesienhoitosuunnitelmissa oli nimetty voimakkaasti muutetuksi jokivesistöksi.
  • 13. KHO 2017:87 (Sierilä, vesienhoidon huomioonottaminen) jatkuu • KHO:ssa oli mm. ratkaistava, miten vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tiedot vaikuttivat voimalaitoshankkeen hyötyjen, vahinkojen ja haittojen arviointiin vesilaissa tarkoitetussa intressivertailussa. • Asiaa arvioitaessa oli erityisesti otettava huomioon AVI:n ja HAO:n päätösten jälkeen Weser-tuomio. Vaaransiko hankkeen toteuttaminen kyseisen vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tai aiheuttaisiko hanke ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V mainitun jokivesistön ekologisen tilan luokittelua koskevan osatekijän alenemisen.
  • 14. KHO 2017:87 (Sierilä, vesienhoidon huomioonottaminen) jatkuu • Valituksissa oli korostettu voimalaitoksen vaikutuksia Kemijoen kalatalouteen. Joessa alempana olevan Ala-Kemijoen vesimuodostuman tilaan vaikuttavat merkittävästi siellä olevat vaelluskalan nousuesteet. • Jos nämä Ala-Kemijoen nousuesteet toimivin kalatiejärjestelyin tai muin keinoin tulevaisuudessa poistetaan, Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvä saavutettavissa oleva tila saattaa edellyttää kalateitä ja voimalaitosten ohi juoksutettavan virtaaman lisäämistä.
  • 15. KHO 2017:87 (Sierilä, vesienhoidon huomioonottaminen) jatkuu • Kun otettiin huomioon AVI:n päätökseen sisältyneet lupamääräykset juoksutuksista ja määräys luonnonmukaisen ohitusuoman tekemisestä sekä hallinto-oikeuden muuttamat lupamääräykset, erityisesti päätökseen lisätty määräys velvollisuudesta varautua rakenteiden suunnittelussa kalateiden rakentamiseen, asiassa ei ollut tullut ilmi, että voimalaitoksen rakentaminen vaarantaisi kyseisen voimakkaasti muutetun vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tai hyvän kemiallisen tilan. • Asiassa ei liioin ollut perusteita katsoa, että hanke heikentäisi kyseisen jokivesistön ekologisen tilan osatekijöitä niin, että vesienhoitolainsäädäntö tulkittuna unionioikeuden mukaisesti johtaisi vesilain mukaisessa intressivertailussa lupahakemuksen hylkäämiseen tällä perusteella. Intressivertailussa tuli kuitenkin muutoin ottaa huomioon hankkeesta aiheutuvat haitalliset vaikutukset vesien tilaan muun ohella vesienhoitosuunnitelmassa Keski-Kemijoen tilasta esitetyn ympäristötavoitteen ja ekologisen tilan osatekijöiden kannalta.
  • 16. KHO 31.5.2018 taltio 608 (Jeppo kraft) • Asiassa oli Jeppo Kraftin valituksesta ratkaistavana, oliko HAO voinut kumota AVI:n myöntämän vesitalousluvan voimalaitoksen rakentamiseksi Lapuanjoen alajuoksulla Jepuan koskiin (kolme uutta voimalaitosta ja säännöstely). • Valituksenalaisessa asiassa oli kysymys vanhan vesilain intressivertailusäännöksen soveltamisesta ja siitä, miten Kokemäenjoen‒Saaristomeren‒Selkämeren vesienhoito-alueen vesienhoitosuunnitelmassa ja Lapuanjoen vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitetyt tiedot ja asetetut tavoitteet vaikuttivat voimalaitoshankkeen hyötyjen, haittojen ja vahinkojen arviointiin intressivertailussa.
  • 17. KHO 31.5.2018 taltio 608 (Jeppo kraft) jatkuu • KHO hylkäsi voimayhtiön valituksen. Intressivertailussa oli tullut ottaa erityisesti huomioon hankkeesta aiheutuvat merkittävät haitalliset vaikutukset Lapuanjoen alimman osan ja alaosan vesiympäristön ekologiseen tilaan. • Keskeisimpiä haittoja Jepuan kolmen luonnonkosken pysyvä häviäminen ja molempien jokihaarojen sulkeutuminen sekä rakenteellisesti luonnontilaisen koskialueen muuttuminen suvantoalueeksi. • Jepuan kosket soveltuvat rakenteellisesti vaelluskalojen nousu-, lisääntymis- ja poikastuotantoalueiksi, vaikka niiden ekologinen tila on tällä hetkellä heikko. Voimalaitosrakentamisen seurauksena keskeinen osa näiden koskialueiden virtakutuisille kaloille sopivimmista alueista häviäisi ja kalojen vaellus vaikeutuisi tai estyisi. Vaelluskalojen luontainen lisääntyminen ja poikastuotanto ei olisi tulevaisuudessa mahdollista siinäkään tapauksessa, että veden laatu myöhemmin paranisi asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
  • 18. KHO 31.5.2018 taltio 608 (Jeppo kraft) jatkuu • Hankkeen arvioidut haitalliset vaikutukset estivät vesienhoitosuunnitelman ja Lapuanjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelman niiden keskeisten tavoitteiden saavuttamista, jotka liittyvät vaelluskalakantojen mahdolliseen palauttamiseen ja kalojen kulun turvaamiseen pääuomassa sekä rakenteellisesti luonnontilaisten Jepuan koskien merkitykseen. • Voimalaitosrakentamisen toteuttaminen katsottiin heikentävän kyseisen jokialueen ekologisen tilan osatekijöitä. Asiassa oli perusteltua katsoa hankkeen heikentävän kyseisen jokialueen ekologisen tilan osatekijöitä Jepuan koskien häviämisen myötä niin, että vesienhoitolainsäädäntö tulkittuna unionioikeuden mukaisesti tulkittuna oli peruste katsoa, ettei intressivertailuedellytys täyty.
  • 19. KHO 31.5.2018 taltio 608 (Jeppo kraft) jatkuu • Lapuanjoen vesienhoidon toimenpideohjelman kohdassa ”Vesirakentaminen, säännöstely ja kunnostus” oli ainoastaan todettu (s. 113), että säännöstely- ja rakentamissektorilla on kaksi toimenpidettä: säännöstelykäytännön kehittäminen ja kalankulkua helpottavat toimenpiteet, mutta vesirakentamiseen liittyen Jepuan voimalaitoshankkeita ei lainkaan käsitelty. • Toimenpideohjelman mukaan vesistöalueella ei tunnistettu hankkeita, joilla saattaisi olla toteutuessaan vaikutuksia vesien tilaan. Voimalaitoshanketta ei ole käsitelty myöskään aiemmassa vuoteen 2015 ulottuvassa vesienhoitosuunnitelmassa tai siihen liittyvässä toimenpideohjelmassa lainkaan, vaikka hanke oli vireillä.
  • 20. KHO 2018:23 (Voikoski, lyhytaikaissäännöstely) – Kyse uuden voimalaitosyksikön (rakennusvirtaama 40 m3/s) rakentamisesta kosken itärannalle vanhaan uittokanavaan. Kosken länsirannalla toiminnassa ollut saman yhtiön vanha vesivoimalaitos oli tarkoitus jättää paikoilleen ja käyttää sitä tietyissä erityisoloissa. Hakijan tarkoituksena oli hoitaa uuden voimalan juoksutukset vanhan voimalan voimassa olleen luvan määräysten mukaisesti. – Hakemuksessa ei ollut pyydetty vanhan voimalan säännöstelyä koskevien lupamääräysten muuttamista, mutta hakijan ilmeisenä tarkoituksena oli harjoittaa uudella voimalaitoksella lyhytaikaissäännöstelyä. – Kun uutta voimalaa oli tarkoitus käyttää pääosin yksin vesistön säännöstelyyn, siinä harjoitettavasta lyhytaikaissäännöstelystä saattoi aiheutua hankkeen vaikutusalueella sellaisia vaikutuksia, joita ei ollut otettu huomioon vanhaa voimalaitosta koskevassa voimassa olevassa luvassa eikä sen muutoksessa.
  • 21. KHO 2018:23 (Voikoski, lyhytaikaissäännöstely) jatkuu • Vedenkorkeuden säätelyä ja juoksutuksia koskevien määräysten antaminen uuden voimalaitoshankkeen johdosta saattoi siten olla tarpeellista uuden voimalaitoksen rakentamisluvassa. Uuden voimalan lupaharkinnassa tuli ottaa huomioon voimalaitosten muodostama toimintakokonaisuus ja niiden yhteisvaikutus vesiympäristöön. • Voimalaitokset aiheuttivat yhdessä esteen vaelluskaloille ja niiden luontaisen elinkierron palauttamiselle. Tätä oli pidettävä myös intressivertailussa merkittävänä haittana, minkä vuoksi kalan kulun ja kalakantoja koskevien olosuhteiden turvaaminen oli lupaharkinnan kannalta keskeistä.
  • 22. KHO 2018:23 (Voikoski, lyhytaikaissäännöstely) jatkuu • Kalatien toimivuus oli epävarmaa, minkä vuoksi kalatien toimivuutta saattoi olla tarpeen parantaa myöhemmin. Tästä syystä asiassa oli voitu antaa vesilain 3 luvun 20 §:n perusteella määräys kalatien rakentamista ja kalatien toimivuuden tarkkailua koskevien määräysten 3 ja 4 tarkistamisesta. • Kun lupaharkinnan kannalta keskeisen kalatien toimivuus oli jäänyt epäselväksi, ei mainittujen määräysten 3 ja 4 tarkistamista koskevaa harkintaa ollut syytä jättää vesilain 3 luvun 22 §:n 1 momentin varaan, vaan määräysten mahdollinen tarkistaminen oli tehtävä lupamääräyksessä 5 tarkoitetun erillisen selvityksen perusteella.
  • 23. KHO 2018:50 (Kalastuslaki, yhdistysten valitusoikeus) - Kyse ELY:n ammattikalastajalle myöntämästä poikkeusluvasta kolmen isorysän käyttöön meressä Ingarskilanjoen jokisuualueella. Valitusoikeus ELY:n päätöksestä ratkaistiin kalastuslain 124 §:n 1 momentin viittaussäännöksen mukaan hallintolainkäyttölain 6 §:n nojalla. - Päätöstä, jolla poikkeuslupa on myönnetty, ei kohdistettu SVK ry:een eikä Etelä-Suomen Vapaa-ajankalastajapiiriin. - Kalastuslakia koskevan kansallisen oikeuskäytännön perusteella päätöksen ei myöskään ollut mahdollista hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momenttia vakiintuneella tavalla tulkiten katsoa mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla välittömästi vaikuttavan mainittujen yhdistysten oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.
  • 24. KHO 2018:50 (Kalastuslaki, yhdistysten valitusoikeus) • Oikeuskäytännössä yhdistysten valitusoikeutta on eräissä tilanteissa kansainvälinen kehitys ja Suomen perustuslain 20 § huomioon ottaen tulkittu aiempaa väljemmin. • Arvioitaessa, oliko yhdistysten valitusoikeutta tässä tapauksessa syytä tulkita hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin vakiintunutta tulkintaa laajentavasti, voitiin kalastuslain ja hallintolainkäyttölain esitöiden sekä aikaisemman oikeuskäytännön perusteella nostaa esiin sekä laajentavaa tulkintaa puoltavia että sitä vastaan puhuvia seikkoja  punnintatilanne
  • 25. KHO 2018:50 (Kalastuslaki, yhdistysten valitusoikeus) • Luonnonsuojelulaissa ja metsästyslaissa on nimenomaisesti säädetty sellaisten rekisteröityjen paikallisten tai alueellisten yhteisöjen valitusoikeudesta, joiden tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. • Kun asian luonteen vuoksi ei myöskään ole muita tahoja, jotka voisivat asiassa käyttää valitusoikeutta vaelluskalojen suojelun turvaamiseksi, puoltaisi rinnastus luonnonsuojelulakiin ja metsästyslakiin yhdistysten valitusoikeuden laajentavaa tulkintaa vaelluskalojen suojelun kannalta merkityksellisissä kalastuslain mukaisissa asioissa.
  • 26. KHO 2018:50 (Kalastuslaki, yhdistysten valitusoikeus) • Uudistettu kalastuslaki on tullut voimaan 1.1.2016. Lain kokonaisuudistuksessa vapaa- ajankalastajien järjestöjen ja ympäristöjärjestöjen osallistumismahdollisuuksia kalastusta koskevaan päätöksentekoon on lain esitöiden mukaan pyritty parantamaan verrattuna aikaisempaan lainsäädäntöön. • Kalastuslain säätämisen yhteydessä ei kuitenkaan tehty muutoksia muutoksenhakua tai järjestöjen valitusoikeutta koskeviin säännöksiin. Lainsäätäjän voidaan siten katsoa valinneen ratkaisun, jossa järjestöjen osallistumismahdollisuudet turvataan ensisijaisesti kalatalousaluetta ja alueellista kalatalouden yhteistyöryhmää koskevan sääntelyn avulla. • Valitus hylättiin.
  • 27. KHO 2018:17 (kalastuslaki, lohiasetuksesta valittaminen) • Valtioneuvoston asetus lohenkalastuksen rajoituksista (236/2017) oli julkaistu Suomen säädöskokoelmassa, ja sillä oli rajoitettu lohenkalastusta muun ohella Kemijoen ja Iijoen edustan merialueilla. Vaikka asetuksen maantieteellinen soveltamisala oli rajoitettu, asetuksella oli annettu säädösvallan alaan kuuluvia yleisiä säännöksiä kalastuksesta asetuksen soveltamisalueella. Kysymys ei ollut hallintolainkäyttölaissa tarkoitetusta valituskelpoisesta hallintopäätöksestä. • Osakaskunnilla oli kalastuslain 47 §:n nojalla mahdollisuus hakea ELY:ltä poikkeuslupaa asetuksella asetetuista lohenkalastuksen rajoituksista hallinnoimillaan vesialueilla. Samoin niillä oli oikeus valittaa poikkeuspäätöksestä, jolloin myös asetuksen perustuslain tai muun lain mukaisuus voi tulla arvioitavaksi. • Näin ollen osakaskuntien valitusta ei ollut tarpeen tutkia myöskään sillä perusteella, ettei osakaskunnilla muutoin olisi mahdollisuutta saattaa asetuksen soveltamisen lainmukaisuutta tuomioistuimen arvioitavaksi.
  • 28. KHO 2015:127 (Kalastusoppaat) • ELY oli myöntänyt A Oy:lle kalastuslain 8 a §:n mukaisen luvan kalastusmatkailutilaisuuksien järjestämiseen päätöksessä mainituilla toimialueeseensa kuuluvilla kalastusalueilla. Päätöksen ehtojen mukaan lupa ei koskenut alueita, joille jo myytiin kalastusopaslupia. Luvan saajan velvollisuus oli ottaa näistä alueista selvää ja noudattaa niihin liittyviä rajoituksia. • Kalastuslain 8 a §:ssä säädetyn menettelyn tarkoituksena on kalastusmatkailun toimintaedellytysten turvaaminen. Jotta kalastuslain 8 a §:n tarkoitus saavutetaan, kalastusmatkailupalvelujen tarjoajan tulisi pykälän mukaista lupaa ELY-keskukselta hakiessaan voida välttyä vastaavien lupien hakemiselta lisäksi muilta tahoilta. ELY-keskuksen asiassa antaman lupapäätöksen mukaan näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan luvan saajan oli vielä selvitettävä alueet, jotka oli rajattu luvan ulkopuolelle, hankkiakseen erikseen niitä varten tarvitsemansa kalastusopasluvat.
  • 29. KHO 2015:127 (Kalastusoppaat) jatkuu • KHO katsoi, että rajoitusta, jonka mukaan lupa ei ollut voimassa alueella, jolla jo myydään kalastusopaslupia, ei ollut pidettävä kalastuslain 8 a §:n 2 momentin mukaisena. • ELY-keskus oli ylittänyt kalastuslain 8 a §:ään perustuvan toimivaltansa tehdessään edellä mainitun rajauksen ja asettaessaan siihen liittyvät edellä mainitut velvoitteet. ELY-keskuksella ei myöskään ollut lakiin perustuvaa toimivaltaa mainitun pykälän perusteella määrätä päätöksessään tarkoitetulla tavalla avoimesti myöntämänsä luvan muuttamisesta luvan voimassa ollessa. KHO kumosi maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ja ELY-keskuksen päätökset.