�ݺ�ߣ

Potkiko Descartes Koiria?
Muutama sana kartesiolaisesta
eläinkäsityksestä
Ravintelivalistus, 8.9.2015
Jan Forsman
forsman.jan.j@student.uta.fi
Väitöskirjatutkija
Tampereen yliopisto

• Kartesiolainen tiedemies potkaisi kerran yleisön edessä raskaana
olevaa koiraa, ja tämän jälkeen moitti asiasta äläkän nostaneita
ihmisiä: sen ulvahdushan on vain verrattavissa pelkkään rattaiden
kolinaan.
• Descartes naulasi vaimonsa koiran lankkuun vivisektiota varten,
tarkoituksenaan todistaa eläinten olevan vain koneita.

• Descartesin julmuus eläimiä kohtaan esitetään eläinfilosofiassa
radikaalina vastakkaisena kantana
• Näkyy edelleen yhteiskuntamme asenteessa eläimiä kohtaan
• Useat eläinfilosofit toistavat (tai ovat toistaneet) tätä asettelua: e.g. Tom
Regan, Gary L. Francione, Peter Singer
• ”Uuskartesiolaiset” (e.g. Peter Carruthers) asettelussa toiseen laitaan
• Carruthers (1992): Eläinten kärsimys ei aseta eläimille moraalista asemaa (no animal
possesses moral standing) = eläimillä ei ole oikeuksia

• ”[M]ikäli olisi olemassa sellaisia koneita, joilla on
apinan tai jonkin muun järkeä vailla olevan eläimen
elimet ja ulkomuoto, meillä ei olisi mitään keinoa
todeta niiden luontoa erilaiseksi kuin näiden
eläinten.”(Metodin esitys: AT VI, 56; CSM I, 139;
Teokset I, 154.)

• Bête-machine: eläinkone
• Mitään tuntevia tai aistivia
laitteistoja, hienostuneita
robotteja(?)
• ”[T]untuu järkeenkäyvältä, että
myös luonto tuottaisi omat ja
artefakteja paljon hienommat
automaattinsa (automata),
nimittäin kaikki eläimet.” (Kirje
Morelle 5.2.1649: AT V, 277;
CSMK, 366; Teokset IV, 335.)

• Aristoteles: Sielu jakautunut
kolmeen – ravitsemussielu,
aistisielu sekä järkisielu (Sielusta:
de An., II.3, 414a29–414b19).
• Keskiajalla yleisesti ylläpidetty
näkemys

• Michel de Montaigne: Eläimet
kykenevät ajattelemaan (E.g.
Julmuudesta: Essais II, 11;
Montaigne 1990, 153–156.)

Mieli (Sielu) – Ruumis
• Aristotelesta vastaan Descartes kieltää sielun jakautuneisuuden –
kartesiolainen sielu sisältää aristoteelisen sielun osat
• Montaignea vastaan Descartes kieltää eläimiltä ajattelun sekä lisäksi
puheen

Descartesin näkemykset(?)
[1] Eläimet eivät ajattele
[2] Eläimet eivät tiedosta (ympäristöään)
[3] Eläimet eivät aisti
[4] Eläimet eivät tunne tai koe

• Näkemys [1] kiistaton: eläimillä ei ole cogitatiota (ajattelua)
• Sen sijaan ainakin näkemys [4] kyseenalainen: Descartes ei kiistä
eläimiltä tunteita (päinvastoin):
”[K]aikki, mitä koirat, hevoset ja apinat on opetettu tekemään, on vain niiden
pelon, toivon tai ilon tuottamaa liikettä, joten sen voi tehdä ilman mitään
ajattelua”. (Kirje Newcastlen Markiisille 23.11.1646: AT IV, 574–575; CSMK,
3030, Teokset IV, 296. Kursiivi omani.)
Kuulostaa oudolta filosofille, jolle eläimet ovat tunteita vailla olevia
robotteja…

Entäpä kipu?
• ”Lisään, että nämä sanat ja merkit eivät saa ilmaista mitään passiota,
sulkeakseni pois sekä ilon ja tuskan huudahdukset ja muut sellaiset, että
myös kaiken mitä eläimille voi opettaa.” (Kirje Newcastlen Markiisille
23.11.1646: AT IV, 574; CSMK, 303, Teokset IV, 296.)
• ”[K]atson, että meissä itsessämmekin kaikki ruumiinjäsenten liikkeet, jotka
esiintyvät tuntemustemme (affectus) kanssa, aiheutuvat pelkästään
ruumiin koneistosta eivätkä sielusta. Kun ”koirat antavat merkkejä
hännällään”, nämä liikkeet vain esiintyvät tuntemusten mukana, ja ne on
tarkasti erotettava puheesta, joka on ainoa todistus ruumiissa olevasta
ajattelusta.” (Kirje Morelle 15.4.1649: AT V, 344–345, CSMK, 374, Teokset
IV, 340–341.)
• Descartesin eläimet tunne kipua = liian äkkinäinen johtopäätös!

Automata?
• Automaton: Olento, jonka toiminnan syyt johtuvat pelkästään siitä
itsestään
• Kreik. αὐτόματος: itsekseen liikkuva
”Elämää en kiellä miltään eläimeltä koskapa se on minusta vain
sydämen lämpöä.” (Kirje Morelle 5.2.1649: AT V, 278; CSMK, 366;
Teokset IV, 336.)
Eläimet ja kellot: ei suora analogia!

• Myös ihmiskeho mekaaninen kone (automaatti)
• Ihmisruumiin kuvaus (La description du corps humain, 1647) –
kehon toiminta kuvattu puhtaan mekanistisesti
• ”Automaatti” ei negatiivisesti latautunut termi

• ”Rattaista ja painoista rakennettu kello noudattaa kaikkia luonnon
lakeja yhtä tarkasti silloin, kun se on huonsti valmistettu eikä näytä
aikaa oikein, kuin silloin, kun se täyttää kaikki tekijänsä toiveet. Ja
samoin on, jos ajattelen ihmisruumiin eräänlaiseksi koneeksi, joka on
järjestetty ja kokoonpantu luista, hermoista, lihaksista, suonista,
verestä ja nahasta niin, että vaikkei siinä olisi mieltä, sillä kuitenkin
olisi kaikki ne nykyiset liikkeet, jotka eivät johdu tahdon vallasta
eivätkä siis mielestä…” (Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta,
Kuudes Mietiskely: AT VII, 85; CSM II, 58; Teokset II, 80–81.)

Mieli (Sielu) – Ruumis
• Näkemys vahvasta dualismista harhaanjohtava (Descartes ei oikein
istu kaikkein vahvimpiin muotoihin)
• ”[E]n ole pelkästään läsnä ruumiissani niin kuin merimies aluksessa, vaan olen
siihen hyvin kiinteässä yhteydessä ja ikään kuin sekoittuneena (conjunctum &
quasi permixtum) yhdeksi kokonaisuudeksi sen kanssa.” (Mietiskelyjä
ensimmäisestä filosofiasta, Kuudes Mietiskely: AT VII, 81; CSM II, 56; Teokset
II, 78. Kursiivi omani.)
• Ihminen persoonana (minänä) – mielen ja ruumiin yhdistelmä
(kokonaisuus)
• Mitä mielen kyky ajatella tuo lisää ruumiin mekaniikkaan?

• ”Jotta näkisimme oikein, millaista aistien varmuus on, meidän on
erotettava aistimisessa kolme astetta. Ensimmäiseen kuuluu vain se, kuinka
ulkopuliset objektit vaikuttavat välittömästi ruumiin elimeen, ja tämä ei voi
olla muuta kuin tuon elimen partikkelien liikettä ja liikkeestä johtuvaa
muodon ja sijainnin muutosta. Toinen aste sisältää kaiken sen, mikä on
mielessä välitöntä tulosta siitä, että mieli on yhdistynyt tällaisten
vaikutusten alaiseen ruumiilliseen elimeen. Sellaisia tuloksia ovat kivun,
mielihyvän, janon, nälän, värien, äänien, maun, hajun, lämmön, kylmän ja
muiden sellaisten aistimukset. […] Vihdoin kolmas ase käsittää kaikki ne
arvostelmat, joita olemme pienestä pitäen tottuneet tekemään
ulkopuolisista asioista ruumiillisten elinten vuoksi.” (Mietiskelyjä
ensimmäisestä filosofiasta, Vastaus Kuudensiin Vastaväitteisiin: AT VII, 436–
437; CSM II, 294–295; Teokset II, 310. Kursiivi omani.)

• 3 aistimisen astetta
• 1. aste: Yhteistä ihmisille ja eläimille
• 3. aste: vain ihmisillä (mielessä tapahtuvia arvostelmia)
• 2. aste: myös vain ihmisillä (seurausta mielen ja ruumiin yhdistymisestä ”ikään
kuin toisiinsa sekoittuen”)
”En kiellä [eläimiltä] myöskään aistimista, sikäli kuin se riippuu ruumiin
elimestä.” (Kirje Morelle 5.2.1649: AT V, 278; CSMK, 366; Teokset IV, 336.)
= Eläimillä on aistielimet, mutta ei varsinaista aistimista!
(E.g. Regan 2004, 5–6.)

Onko näin?
• Tekstit jotka käsittelevät aistimista ihmiskehossa erillään mielestä (e.g.
L’Homme, Ihmisruumiin kuvaus, Passions de l’ame §§XII-XVI):
Aistiminen mekaanista toimintaa (vain ruumiista ja siinä
tapahtuvasta liikkeestä riippuvaa)
• Nälkä, jano, kipu – kaikissa osa kokemuksesta on ruumiissa (E.g. Kuudes
Mietiskely: AT VII, 81 & 86; CSM II, 56 & 59–60; Teokset II, 78 & 82.)
• Tunteissa (e.g. ilo) erottelu mentaalisen ja animaalisen (ruumiillisen) ilon
välillä (Filosofian Periaatteet: AT VIIIA, 316–318; CSM I, 280–281; Teokset III,
280–281, §CXC.)

• Descartes: Eläimet eivät aisti tai tunne kuten me (lat. sicut nos, fr. ainsi que
nous).
• Peruste eläinten ajattelun puolesta (jota Descartes vastustaa): ”[K]oska
eläimillä on silmät, korvat, kieli ja muut aistielimet kuten meillä, ne
todennäköisesti aistivat kuten me, ja koska meidän aistimistapaamme
sisältyy ajattelu, vastaava ajattelu kuuluu todennäköisesti myös niille.”
(Kirje Morelle 5.2.1649: AT V, 277; CSMK, 365; Teokset IV, 335.)
• Ei varsinaisesti kiistä kokemuksia eläimiltä, ainoastaan että ne muistuttavat meidän
kognitiivisia kokemuksiamme!
• Vastaavasti kivun kohdalla: ”[M]ais i’explique tous les mouvemens
exterieurs qui accompagnent en nous ce sentiment [la douleur], lesquels
seuls se trouvent aux bestes, & non la douleur proprement dite.” (Kirje
Mersennelle 11.6.1640; AT III, 121; CSMK, 148.)

• Erottelu: cogitatio – sensus
• Cogitatio: reflektiivinen mentaalinen kokemus (itse-reflektio)
• ”Sanalla ”ajattelu” (cogitatio) tarkoitan kaikkea sitä, mistä tulemme tietoisiksi
(conscire) itsessämme, sikäli kuin meillä on tietoisuus (conscientia) siitä.”
(Filosofian Periaatteet: AT VIIIA, 7–8; CSM I, 195; Teokset III, 39; §IX.)
• Descartes kiistää eläimiltä cogitation (aistikokemuksen reflektiivisenä
havaintona), mutta ei sensusta (ruumiillista kokemusta)

• Näkemykset [3] & [4] ainakin kyseenalaisia.
• Näkemys [2]?
• Stephen Gaukroger (2002)

• ”Näin ollen minun mielipiteeni ei
niinkään ole julma eläimiä kohtaan
kuin lempeä pythagoralaisten
taikauskosta vapaita ihmisiä
kohtaan, koska heitä ei epäillä
rikoksesta aina kun he syövät tai
tappavat eläimiä” (Kirje Morelle,
5.2.1649: AT V, 278–279; CSMK,
366; Teokset IV, 336.)
• Oikeuttaa eläinten syönnin – EI
niille kärsimyksen aiheuttamista!

Lähteitä ja lisätietoa:
Adam, Charles & Tannery, Paul (eds.) (AT; 1899–1908; 1963–1967): Oeuvres de Descartes I–XII, Vrin/C.N.R.S.
Cottingham, John; Stoothoff, Robert & Murdoch, Dugald (eds.) (CSM; 1984–1985): The Philosophical Writings of Descartes,
Volumes I & II, Cambridge University Press.
Cottingham, John; Stoothoff, Robert; Murdoch, Dugald & Kenny, Anthony (eds.) (CSMK; 1991) The Philosophical Writings of
Descartes, Volume III – The Correspondence, Cambridge University Press.
Aho, Tuomo; Alanen, Lilli; Jansson, Sami; Kaitaro, Timo; Kaukua, Jari; Reuter, Martina ja Yrjönsuuri, Mikko (eds.) (Teokset;
2001–2005): René Descartes: Teokset I–IV, Gaudeamus.
Aaltola, Elisa (2015): ”Eläimellinen moraalipsykologia: tunne, järki ja kiasmat” lehdessä niin & näin, nro. 85, Eurooppalaisen
filosofian seura ry, 91–99.
Ablondi, Fred (1998): ”Automata, Living and Non-Living: Descartes’ Mechanical Biology and His Critetrion for Life” lehdessä
Biology and Philosophy no. 13, Kluwer Academic Publishers, 179–186.
Aristoteles: (de An.; 2006) Sielusta (Περὶ Ψυχῆς, suom. Näätsaari, Kati), Gaudeamus.
Carriero, John (2009): Between Two Worlds, Princeton University Press.
Carruthers, Peter: (1992) The Animals Issue: Moral Theory in Practice, Cambridge University Press.
Cottingham, John (1998): “Descartes’ Treatment of Animals” alun perin “A Brute to the Brutes? Descartes’ Treatment of
Animals” teoksessa Cottingham, John (ed.): Oxford Readings in Philosophy: Descartes, Oxford University Press, 225–233.
Gaukroger, Stephen (1995): Descartes: An Intellectual Biography, Clarendon Press.
– (2002): Descartes’ System of Natural Philosophy, Cambridge University Press.
Hatfield, Gary (2008): “Animals” teoksessa Broughton, Janet & Carriero, John (eds.): A Companion to Descartes, Blackwell
Publishing, 52–65.
Montaigne, Michel de (1580; 1990): Tutkielmia (Essais, käännös Hagfors, Edwin), Karisto.
Regan, Tom (1983; 2004): The Case for Animal Rights, University of California Press.

�ݺ�ߣ

Potkiko descartes-koiria

More Related Content

Potkiko descartes-koiria