2. Elintarvikkeiden alkuperän
ilmoittaminen
• MMM ehdottaa, että ravintoloiden on ilmoitettava kuluttajille
tuoreen lihan ja kalan sekä kalajalosteiden alkuperä
kirjallisesti
• Tieto on annettava tarjoilupaikassa helposti havaittavassa ja
selkeässä esitteessä tai taulussa tai muulla selkeällä tavalla
• Ilmoittamisvelvollisuus ei koske raakaliha- ja
lihavalmisteiden, kalavalmisteiden ja valmiin ruoan
käyttämistä raaka-aineena.
• Alun perin vaadittiin myös näiden raaka-aineiden alkuperän
ilmoittamista. Asiasta luovuttiin, koska tietoja ei löydy
pakkauksista.
• Asetusehdotus on notifioitu EU:lle, jonka vastaus saadaan
kevään aikana.
3. Alkuperän ilmoittamisen
ongelmia
• Ravintolat eivät saa alkuperätietoja helposti
hankintadokumenteista tai sähköisistä tietopankeista
• Tiedot on etsittävä raaka-aineiden saapuessa pakkauksista
ja kirjattava käsityönä ilmoitusdokumentteihin
• MMM ei näytä ymmärtävän toimialojen välisiä eroja
• Elintarviketeollisuus tuottaa vakioituja ja tarkkaan
määriteltyjä elintarvikkeita teollisessa prosessissa.
Prosessissa on helppo varmistaa ja kirjata alkuperä.
• Kaupan myymistä elintarvikkeista pääosa on pakkauksissa,
joihin voidaan merkitä alkuperä.
• Ravintoloissa aamulla hankittu elintarvike voi olla asiakkaan
lautasella lounaalla. Alkuperä on tarkastettava ja kirjattava
pakkauksista joka päivä.
4. EU-merkinnät epämääräisiä
• Ravintolaan tulevien pakkausten merkinnät voivat
olla seuraavia:
• EU
• Ei EU
• Useat EU-maat
• Pakatussa kalassa ei usein ole sanallista tietoa
alkuperästä, vaan pelkkä koodi, joka kertoo
kalastusalueen. Tämä koodi on purettava
ravintolassa ennen alkuperän ilmoittamista.
• EU:n merkinnät ovat niin puutteellisia, että
ravintoloille asetettu tehtävä on kohtuuton
5. Ravintoloiden ongelmat
• Henkilöstöravintola:
• Päivittäin on käytössä 50 – 60 raaka-ainetta.
Ruokaa menee linjastolounaalle, aamupalalle,
kokoustiloihin, saunoille ja edustukseen.
• Tukut toimittavat korvaavia tuotteita ja samassa
erässä saattaa olla eri alkuperämaista tulevia
tuotteita, joilla on sama tuotenimi.
• Raaka-aine voi loppua tai vaihtua kesken päivän
• Kuinka monta kirjallista ilmoitusta päivittäin on
tehtävä? Onko mitään mahdollisuutta varmistua
siitä, että ilmoitukset ovat ajan tasalla ja oikein?
6. Ravintoloiden ratkaisuja
• Tarjontaa vakioidaan ja sesonkituotteiden käyttöä
vähennetään.
• Hankinnat keskitetään suuriin tukkuihin, joiden
toimitusvarmuus on hyvä.
• Raaka-ainehankinnoissa suositaan elintarvikkeita, joilla on
sama alkuperä ja joita on tarjolla paljon.
• Raaka liha korvataan kypsällä lihalla tai hieman
esivalmistetuilla jalosteilla.
• Pizzan, kebabin ja kypsistä raaka-aineista kootun pikaruoan
tarjontaa lisätään.
• Yllätysmenuita tarjottaessa asiakkaille jaetaan
alkuperädokumentit tarjoilua aloitettaessa.
7. Valvonnan ongelmia
• Alkuperämerkintöjen valvonta on työlästä ja vaikeaa, eikä
kuulu luontevasti elintarviketurvallisuudesta vastaavan
viranomaisen tehtäviin.
• Ravintoloissa tapahtuu paljon tahattomia virheitä.
Valvonnassa joudutaan puuttumaan tilanteisiin, joissa
säännöksiä on rikottu vahingossa.
• Sanktiot tahattomista ja tahallisista virheistä ovat samat.
• Monen ravintolan Oiva-arvosanat putoavat, mikä aiheuttaa
kitkaa elintarvikevalvojien kanssa.
• Säännösten kiertämisestä tulee houkuttelevaa. Moni
ravintola joutuu miettimään, kannattaako edes yrittää
noudattaa asetusta pilkuntarkasti.
8. Sääntelyn purusta
• Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa luvattiin
vähentää hallinnollista taakkaa.
• MMM:n saldo sääntelyssä viimeisen vuoden ajalta:
• Alkuperämerkintäasetus
• Akryyliamidin vähentämistä koskeva sääntely
– Ohje menettelytavoista akryyliamidin vähentämiseksi.
• Elintarvikemarkkinalaki
– Pakollisia muotomääräyksiä elintarvikkeita hankittaessa
• Taakan purku ei toteudu viime aikojen kehityksen vuoksi.
Jälleen kerran ollaan tutussa tilanteessa: hallituskauden
päätyttyä hallinnollisen työn määrä ja kustannukset ovat
lisääntyneet.