ݺߣ

ݺߣShare a Scribd company logo

Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari

•Download as PPTX, PDF•
•
Arja Palonen
Arja Palonen

Veliky Novgorod 6.9.5.2013

1 of 93
V E L I K Y N O V G O R O D 7 . 5 . 2 0 1 3 SUOMALAIS-VENÄLÄINEN KIRJASTOSEMINAARI
VELIKY NOVGORODISSA 6.-9.5.2013 Sain mahdollisuuden osallistua suomalais-venäläiseen kirjastoseminaariin yhdessä Riitta-Liisa Kiven ja Viktoria Kulmalan kanssa. Riitta-Liisa toimii Tampereen kirjastossa koti- ja laitospalveluiden osastonjohtajana ja Viktoria toimii Mynämäellä kulttuuri- ja kirjastopalveluvastaavana. Itse kerroin seminaarissa lasten ja nuorten tapahtumista Porin kirjastossa. Tutustuimme seminaarikirjaston lisäksi neljään kirjastoon, näimme luostarin, ulkoilmamuseon ja paljon paljon muuta.
Matkustimme allegro-junalla ja se osoittautui erittäin helpoksi. Rajamuodollisuudet ym. tehtiin junan kulkiessa, joten me vain nautimme matkasta. Passi piti pitää visusti mukana, matkalla vessaan jouduin passintarkastukseen. Onneksi oli kaulapussi fölissä, joten selvisin ongelmitta. Allegro saapui Pietarin suomalaiselle asemalle ja siinä onnistuimmekin Riitta-Liisan kanssa Sähläämään ensimmäisen kerran. Viktoria oli matkustanut Pietariin jo aikaisemmin, joten Riitta-Liisan kanssa tapasimme Helsingin asemalla ja matkustimme yhdessä Allegrolla. Valitettavasti Marja-Riitta Viiri joutui perumaan viime hetkellä lähdön, joten meitä oli matkalla siis kolme suomalaista. Yksi venäjänkielentaitoinen ja kaksi muuten innokasta.
Koska saavuimme Suomesta, meidät olisi pitänyt ohjata eri portista Pietarin asemalla, mutta hienosti saimme ohitettua kaikki nämä koppalakkiset miehet ja jäimme odottamaan Viktoriaa. Viktoria tietysti oletti, että meidät ohjataan oikeista porteista ja pieni hätäännys alkoi, kun me emme koskaan portista saapuneet. Myöhemmin ymmärsimme Riitta-Liisan kanssa, että joku yritti meitä kyllä varmasti ohjata, mutta koska emme ymmärtäneet sanaakaan, kävelimme määrätietoisesti väärään suuntaan.
Viktorian (kuvassa vasemmalla) lisäksi meitä oli Pietarin asemalla vastassa Olga, joka Pietari-Novgorod matkan aikana ehtikin kertoa paljon sekä kirjastoista että kaupungista. Matkasimme reilun kahden tunnin matkan Novgorodiin tila-autolla. Olga on toiminut myös englannin opettajana, joten hänen kanssaan keskustelu onnistui ilman tulkkausta. Novgorodissa majoitumme kauniiseen hotelliin ja tutustuimme illallisen aikana paikalliseen kirjastoväkeen.
Hotellin kolmannen kerroksen aulassa oli pieni turistipyydys. Kirjatuki ja muistitikku paikalliseen tapaan. Puutyöt ovat novgorodilaista osaamista ja sainkin oppaaltamme muistoksi ihanan puisen rannekorun.
Novgorodissa on kaksi yleistä kirjastolaitosta samassa kaupungissa, ”Biblionika” ja ”Lukeva kaupunki” kirjastot. Kirjastot tekevät yhteistyötä, seminaarissakin oli osallistujia molemmista laitoksista, mutta kirjastot myös kilpailevat. Määrärahat ovat muutenkin minimaaliset, joten kahden kilpailevan systeemin ylläpito tuntuu meistä suomalaisista kovin kummalliselta. Tutustuimme molempien kirjastojen yksiköihin. Seminaari järjestettiin ”Biblionikan” V. Biankille nimetyssä lastenkirjastossa. Seminaarikirjaston sisäänkäynti.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Kirjasto oli todella siisti, mutta aineisto kulunutta, koska määrärahoja ei paljon ole. Lainaussysteemi toimi käsipelillä tässä kirjastossa. Kirjastot eivät saa valtiolta tukea, vaan kaupungilta. Palkat ovat todella alhaisia ja kuulimme, että Pietarissa saattaa palkka olla sidoksissa tiettyihin tunnuslukuihin. Byrokratia on valtava ja vuodessa tehdään sata raporttia eli joka kolmas päivä kirjoitetaan jonkinlainen raportti. Kuten tästäkin kuvasta huomaa, viherkasveja oli joka kirjastossa silmiinpistävän paljon. Jossain kohti jopa häiritsevän paljon.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Hyllyt ovat täynnä (!!!!), mutta Viktoria kertoi, että muutaman viime vuoden aikana poistoja on tehty paljon ja kirjastot ovat selvästi ottaneet mallia suomalaisista kirjastoista, joissa ovat vierailleet. Paikallinen ”sivistystoimentarkastaja” kertoikin, että muutoksia on tehty asiakaslähtöisempään suuntaan ja se on lisännyt lainauslukuja. Parista ensimmäisestä kirjastosta tuli mieleen suomalainen divari, tuoksukin oli samanlainen.
Seminaari- ohjelma näytti tältä.
Karina (Larissan alainen, ohjelmassa lukee Larissa) kertoi interaktiivisten näyttelyiden järjestämisestä. Näyttelyitä kirjastoissa on paljon. Niihin liittyy aina työpaja ja kilpailu. Opimme Riitta-Liisan kanssa matkan aikana kaksi sanaa venäjäksi eli juuri nuo sanat kilpailu ja työpaja, koska ne esiintyivät niin usein kaikissa esityksissä. Kädentaidot ovat kunniassa ja työpajojen näyttelyihin voi osallistua tekemällä kotona näyttelytöitä ja tuoda sitten kirjastoon esille. Ja työpajoihin osallistuu usein koko perhe. Interaktiivisuudella tässä kohtaa tarkoitettiin sitä, että materiaali siirretään verkkoon ja on siellä asiakkaat voivat äänestää ja parhaat palkitaan.
Kilpailut liittyvät yleensä aina johonkin klassikkoon, tunnettuun kirjailijaan tai paikallishistoriaan. Ja niihin todella osallistutaan innokkaasti. Kilpailut ovat sellaisia kuin meillä 70-luvulla eli vastaukset etsitään tietokirjoista ja jokaiselle ikäluokalle on omat kysymyksensä. Palkinnot jaetaan aina juhlassa, jossa esitellään parhaimmat työt tai esitykset, lehdistö kutsutaan paikalle ja ilmassa on juhlantuntua. Epäilin hiukan lasten ja nuorten innostusta kilpailuihin, mutta yhdessä kirjastossa omin silmin todella näin, että niihin etsittiin vastauksia kirjoista. Ja kilpailuihin osallistuvat mielellään myös aikuiset. Venäjällä kilpaillaan koulumaailmassa paljon ja se selittää lasten ja nuorten osallistumisaktiivisuutta. Isänmaallisuus, kotiseututietous ja luonto nousivat suosituimmiksi aiheiksi näyttelyissä ja kilpailuissa.
Omassa esityksessäni kerroin lasten ja nuorten tapahtumista Porin kirjastossa. Tietysti hehkutin Nipporia ja näytin videon viime vuodelta. Nipporista innostuttiin niin paljon, että luulenpa, että kohta Novgorodissa järjestetään oma manga- tapahtuma. Eri teemoihin liittyviä tapahtumia he järjestävät paljon, mm. Kirjastojen yö, jossa kirjasto on auki 02 saakka ja lastenkirjasto klo 21 saakka ja tapahtumaa ovat mukana järjestämässä paikalliset nuoret.
Natalia kertoi nuorisotyöstä kirjastossa. Nuorista ollaan huolissaan myös naapurissa ja lapsiin ja nuoriin halutaan satsata. Lomien aikana pyritään järjestämään tapahtumia, jotta lapsilla ja nuorilla olisi paikka jossa viettää aikaa turvallisesti, ja on ohjattua tekemistä, kun vanhemmat ovat töissä. Kesällä järjestetään paljon – yllätys, yllätys – kilpailuja ja työpajoja. Parhaat aina palkitaan ja pidetään juhla. Ja aiheena tietysti jotain klassikoihin tai kotiseutuun liittyvää. Mutta myös sarjakuvatapahtumia järjestetään Sarjakuvakeskuksen kanssa ja manga on esillä heilläkin. Ja ehkä vielä se mangatapahtumakin.
Ljudmila kertoi projektista, joka liittyi Heidän kirjaston nimikkokirjailijaan, V. Biankiin. Projektissa pääpaino oli kirjallisuuden lisäksi luonnontuntemuksessa.
Riitta-Liisa kertoi osiossaan seniorityöstä. Lasten ja nuorten kirjastotoiminta on vahvaa Novgorodissa, mutta vanhusten kirjastopalveluita ei heillä juurikaan ole. Tässä olisi siis yksi projektin aihe. Kunhan siihen saataisiin jotenkin liitettyä kilpailu ja työpaja. Eiku…
Elena kertoi kirjaston kampanjoista myös. Hän esitteli kolme isoa projektia: Vuonna 2011 järjestettiin Elävä klassikko –projekti. Projektia rahoitti säätiö, se oli valtakunnallinen ja ”Lukeva kirjasto” oli yksi koordinaattori. Projekti huipentui Pietarissa pidettäviin loppukilpailuihin, joissa tuomareina oli kirjailijoita, julkkiksia ja lehtimiehiä. Toinen projekti oli sanataidetyyppinen. Tässä projektissa saatiin kirjaston käyttäjiksi myös niitä lapsia ja nuoria, jotka eivät ennen olleet käyttäneet kirjastoa. Finaalijuhla pidettiin kulttuuritalossa. Kolmantena projektina oli Kirjastojen yö, jossa nuoret ovat mukana järjestelyissä. Tapahtuma on valtakunnallinen ja siihen saa osallistua kaikki halukkaat kirjastot. Pakollista teemaa ei ole, sen saa päättää itse.
Olga kertoi osiossaan netin käyttöön liittyvistä projekteista ja kirjaston nettisivutyöstä. He ovat laatineet mm. lasten kotiseutusivuston www.novkraj.natm.ru Toinen projekti on kaksi vuotta sitten aloitettu paikallislehtien digitointi, jota tehdään yhdessä tieteellisen maakunnallisen kirjaston kanssa.
Tällä hetkellä kirjastoissa oli menneillään suomalais-venäläinen projekti, jossa on mukana mm. Oulun ja Kajaanin kirjasto. Porilaiset huomatkaa mainoksessa oleva tuttu kuva.
Animaatio liittyi suomalais-venäläiseen kilpailuun. Tämän animaation oli tehneet kirjaston henkilökunta ja se liittyy Reetta Niemelän Makkarapiruetti –kirjaan.
Viktoria esitteli oman kirjastonsa toimintaa. Heillä on avattu itsepalvelukirjasto, koska he eivät saaneet rahaa työntekijään. Kirjastoon saatiin kuitenkin hankkia automatiikkaa niin että sisään pääsee kirjastokortilla ja lainaus ja palautus tapahtuu automaatilla. Näin saatiin sivukirjasto säästettyä. Viktorialle tämä ei ollut ensimmäinen Matka Novgorodiin, joten Viktoria osasi kertoa muutoksista, joita viime vuosina kirjastoissa on tehty. Kirjastojen henkilökunta oli täysin ihastunut suomalaiseen kirjastomaailmaan arkkitehtuurista lähtien aina sohviin saakka. Ensiksi se kovasti hämmästytti, mutta kun näimme useamman kirjaston Novgorodissa, tajusimme, kuinka hyvin meillä asiat ovat.
Tutustuimme oppaan kanssa kaupungin mittavaan historiaan. Oppaana toimi Nina, joka on myös töissä kirjastossa. Hän tekee kuitenkin myös töitä oppaana, koska oppaana hän ansaitsee paremmin. Kirjastojen palkkaus on siis todella huono myös Venäjällä. Ja siksi nuoria työntekijöitä on vaikea saada.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Olhavanjoki jakaa kaupungin kahteen osaan. Hotellinpuoleisella puolella on kreml eli linnoitus.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Sergei Rahmaninovin muistomerkki jossa soi hänen musiikkia.
9.5. vietetään Venäjällä Voiton päivää. Rautatieasemalla soi mahtipontinen musiikki, ihmisillä oli päivään kuuluvia nauhoja ja katuja suljettiin paraatien takia. Jokaisessa kirjastossa oli aiheesta näyttely. Tämän takia meidän piti varata runsaasti aikaa paluumatkaan Pietariin, mutta vältyimme pahimmilta ruuhkilta ja vain yksi osuus jouduttiin ajamaan kiertotietä. Kukkaloisto oli huikea. Ja veteraaneja ansiomerkkeineen näkyi paljon katukuvassa.
Seuraavana aamuna meitä tultiin hakemaan hotellilta kirjastokierrokselle. Ohjelmassa oli neljä kirjastoa. Ljudmila halusi ehdottomasti viedä meidät ensimmäiseen kirjastoon senkin uhalla, että ruuhkan takia emme pysyisi aikataulussa. Koska toinen silta oli remontissa, jäimme ruuhkaan. Hyppäsimme autosta ja siirryimme käyttämään joukkoliikennettä, koska remontissa olevaa siltaa pääsi bussilla. Paikallisbussista näimmekin arkea ja kaupunkia paremmin kuin tila-autosta, joten sehän sopi meille hyvin. No emme menneet kuitenkaan tällä bussilla…
Jossain vaiheessa bussikin jäi ruuhkaan, joten hyppäsimme ulos ja jatkoimme jalan.
Ensimmäinen Kirjasto kuului ”Biblionikaan”. Julkisivut eivät kirjastoissa olleet mitenkään hehkeät.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Voitonpäivän näyttely oli esillä joka kirjastossa. Tässä kirjastossa myös rekvisiittaa. Ei taitaisi onnistua Suomessa.. Ehdotin kyllä Riitta-Liisalle, että seuraavana itsenäisyyspäivänä teen meille vastaavan näyttelyn..
Tässä kirjastossa oli todella siistiä, kirjat olivat kauniisti aseteltuina hyllyissä ja koristeita ja opastuksia oli paljon. Ja keskellä huonetta oli matto, jossa lapset sitten istuvat, kun käyvät ryhmänä kirjastossa.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Matroskin-kissa hyppää hyllystä alas usein ja kertoo lapsille kirjastosta.
Tässä kirjastossa lainataan ihan käsipelillä. Asiakas allekirjoittaa käyttösäännöt ja saa kortin (eli pahvisen lapun). Joka vuosi kirjastokortin numero vaihtuu ja yhteen korttiin mahtuu viiden vuoden numerot. Kuitin sijaan asiakas saa kortin sisään lukumäärän, monta lainaa on ja mikä on eräpäivä.
Tämä kirjasto sijaitsee koulun kanssa samassa rakennuksessa. Julkisivu taas hiukan… hmm.. ei niin kaunis.
Mutta sisältä kirjasto oli aivan toista. Eteisessä oli tilaa näyttelyille, nyt esillä fantasiaa. Kirjastossa oli näiden lisäksi eri huoneet yläkoulu-lukio- ikäisille ja toinen huone alakoululaisille ja samassa huoneessa pieni tila alle kouluikäisille.
Kirjastossa oli ollut iso Liisa Ihmemaassa –tapahtuma, jossa jokainen kävijä sai valita päähänsä hatun tapahtuman ajaksi. Mainoksen on piirtänyt kirjaston työntekijä eli Karita.
Yläkoulu/lukiolaisten huone. Ja meilläkö hyllyt täynnä?
Alle kouluikäisten nurkkaus alakoululaisten huoneessa.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Tämä lehti tulee Porinkin kirjastoon.
Alakoululaisten huoneessa oli hyllyt hienosti seinänvieressä, joten keskelle jäi tila, jossa voi ottaa ryhmiä vastaan. Hyllyn päädyissä esiteltiin kuukauden lainaajia. Eli kaikenaikaa on menneillään kilpailu, jossa valitaan aina kuukauden lukija.
Kirjastossa oli menneillään käsityönäyttely, jossa esillä aiheeseen innostavaa materiaalia ja työpajoissa tehtyjä käsitöitä. Sain yhden ihanan hiuslaitteen muistoksi.
Sotsin talviolympialaisiin liittyvä kilpailu löytyi myös.
Useissa kirjastoissa netin (tai yleensä tietokoneen) käyttö on maksullista paitsi koulu- tehtäviin tai muihin vastaaviin tiedonhakuihin.
Seuraavassa kirjastossa oli hienot näyteikkunat, joihin oli poistokirjoista tehty taidetta. Yksi ikkuna oli vielä tyhjä ja odotti somistusta.
Kirjaston eteisessä oli hieno piirustusseinä, jonne Kirjastojen yössä oli saanut kirjoitella ja piirtää. Ehtivät siis toteuttaa idean, joka meillä vasta tulossa.
Kirjaston maskotti. Arja löysi kaverin…
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Sateenvarjosta roikkui kirjavinkkejä, joita lapset olivat tehneet. Kaverivinkkausta siis.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Tästä kuvasta näkyy hyvin hyllyjen siisteyden taso. Teki mieli oikaista jokaista hyllyä. Seuraavassa kuvassa näkyy hyvin, että poistoja on tehty, tilaa on, mutta kuka oikaisisi kirjat…
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Riitta-Liisan kanssa ihastelimme, että kirjastossa oli kokonainen tyhjä huone, jossa järjestettiin näyttelyitä ja tapahtumia. Viktoria tiesi kertoa, että huone oli ennen varasto, joka oli täynnä kirjoja. Poistoja siis tehty runsaalla kädellä.
Tässä kirjastossa oli käytössä jo atk-lainaus, mutta kustannussyistä kortit olivat edelleen pahvisia Ja koska kuittitulostinta ei ole, asiakas sai edelleen korttiinsa merkinnän lainoista ja erä- päivistä.
Viivakoodinlukijoita ei myöskään ollut, joten kirjoissa oli numerosarja, joka näpyteltiin koneelle. Tässä näkyy asiakastiedot ja asiakkaalla olevat lainat.
Kirjastojen yössä nuoret taiteilijat tuunasivat vanhoja kalusteita ja yleisö sai seurata tapahtumaa. Taiteilijat olivat niin innostuneita, että lupasivat tehdä lisääkin, vaikka joutuivat itse hankkimaan maalit ym.
Nuortenkirjaston julkisivu. Ei niin ankea.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Kirjastojen eteisissä oli aina myös narikka. Venäjällä ei kirjastossa saa olla ulkovaatteissa. Narikkavahti on aina kirjaston palkkalistoilla ja kun tälläkin ”Lukevalla kirjastolla” on neljä yksikköä ja jokaisessa narikkavahti niin palkkaa menee neljään ihmiseen lisää. Tässä kirjastossa narikkavahti on sen näköinen täti, etten uskaltanut edes valokuvata vaan turvallisuussyistä valokuvasin hienoa kalustusta.
Tuttuja kirjoja bongasin hyllystä. Kinneyn kirja oli kuulemma ihan uusi, eivät osanneet sanoa vielä, onko suosittu. Tässä kirjastossa kirjat olivat vähän parempikuntoisia.
Scifi- ja fantasiakirjavinkkinäyttely.
Löysin itselleni sopivan työtuolin ja vielä kruununkin. Tässä kirjastossa oltiin erityisen kiinnostuneita minun työstäni, koska he kaipaavat uusia nuoria työntekijöitä, jotka tulevat nuorten kanssa toimeen. Luokkakäynneistä kysyin ja minulle kerrottiin, että osassa kirjastoja koulujen kanssa tehdään kirjallinen sopimus. Osassa ei. Koulut käyvät luokkien kanssa kirjastossa kuten meilläkin. Kerroin, että meillä esim. keväällä tehdään kevätretkiä kirjastoon, jolloin sisältä on kevyempää ja kysyin, onko heillä kirjasto- käynnissä aina jokin opettavainen juttu. Näin kuulemma on ja minulle näytettiin monisivuista vihkoa, jossa oli eri sisältöjä, joista opettajat saivat valita haluamansa. Ei yllättänyt, että kaikki liittyi jotenkin klassikoihin tai muuhun opettavaiseen. Yleistä hengailua ja viihdettä ei heillä kirjastossa tarjoiltu kuten meillä.
Ja omin silmin siis näin, että niihin tietokilpailuihin todella osallistuttiin.
Ihastuttava hyllymalli. Tämä kirjasto oli ehdottomasti kaikkein uudistunein. Ja henkilö- kuntakin nuorta.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Huone, jossa pidettiin tapahtumia ja työpajoja.
Tässä huoneessa oli lehtiä ja tietokoneita. Hyllyt olivat reunoilla niin, että keskiosan sai helposti tyhjäksi erilaisia tapahtumia varten. Ja säkkituoleja, yes. Nissä oli kahvatkin.
Tämä näytti jo tutulta. Netinkäyttö taas maksullista, mutta romppukoneilla sai pelata ilmaiseksi.
Tutustuimme neljän kirjaston jälkeen Ilmajärven rannalla sijaitsevaan skiittaan.
Pyhän Jurjevin luostari.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Ulkomuseo.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Neljän kirjaston, skiitan, luostarin ja ulkoilmamuseon jälkeen meille jäi ruhtinaallisesti tunti ja vartti aikaa levätä hotellissa ennen kuin tultiin hakemaan ruokailuun, jossa sitten porukalla söimme, nautimme, kiittelimme, nostimme maljoja ja pidimme puheita. Tämä karhu löytyi ravintolan eteisestä.
Ja muutama kaupunkikuva.
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari
Seuraavana aamuna lähdimme takaisin Pietariin. Satoi ensimmäistä kertaa koko matkan aikana. Voitonpäivä ei meitä hidastanut, joten meille jäi aikaa vielä hiukan nauttia Pietarista ja syödä hyvin. Ruoka oli koko matkan ajan todella taivaallista. Ravintolat oli aina elämys, koska paikalliset keskustelivat pitkään ja paljon tarjoilijoiden kanssa ennen kuin päätös tehtiin. Emme ymmärtäneet Riitta-Liisan kanssa sanaakaan, mutta hauskaa oli.
Me kolme naista siis vietimme neljä päivää yhdessä miltei kellon ympäri. Jännitimme hiukan ennen matkaa, millaista matkaseuraa toisistamme saamme, mutta ystävystyimme heti. Ja opimme toisistamme tärkeitä asioita. Kuten kuvassa oleva neuvostoliittolainen käyttötavara, jota Viktoria keräilee. Matka sujui ongelmitta. Riitta-Liisan kanssa selvisimme myös pienistä ostoksista ilman tulkkausta, vaikka yhteistä kieltä ei aina ollutkaan. Suurin osa ihmisistä ei osannut englantia. Tai eivät ainakaan sitä puhuneet. Itselleni vieraankielen puhuminen on aina ollut hankalaa, joten tämä reissu kohotti roimasti itsetuntoa siinäkin suhteessa. Seuraavaa matkaa odotellessa…
Ja jatkoideoita? Kirjavinkkausta Venäjällä on, mutta lähinnä liittyen klassikoihin. Tästä sainkin idean videoida muutaman vinkin, sillä bongasin kirjastoista nuortenkirjoja, joita vinkkaan suomeksi. Vinkit voi sitten tekstittää venäjän lisäksi vaikka englanniksi ja voimme käyttää vinkkejä myös kansainvälisille luokille suomessa. Tästä on hyvä jatkaa… Arja

More Related Content

Suomalais-venäläinen kirjastoseminaari

  • 1. V E L I K Y N O V G O R O D 7 . 5 . 2 0 1 3 SUOMALAIS-VENÄLÄINEN KIRJASTOSEMINAARI
  • 2. VELIKY NOVGORODISSA 6.-9.5.2013 Sain mahdollisuuden osallistua suomalais-venäläiseen kirjastoseminaariin yhdessä Riitta-Liisa Kiven ja Viktoria Kulmalan kanssa. Riitta-Liisa toimii Tampereen kirjastossa koti- ja laitospalveluiden osastonjohtajana ja Viktoria toimii Mynämäellä kulttuuri- ja kirjastopalveluvastaavana. Itse kerroin seminaarissa lasten ja nuorten tapahtumista Porin kirjastossa. Tutustuimme seminaarikirjaston lisäksi neljään kirjastoon, näimme luostarin, ulkoilmamuseon ja paljon paljon muuta.
  • 3. Matkustimme allegro-junalla ja se osoittautui erittäin helpoksi. Rajamuodollisuudet ym. tehtiin junan kulkiessa, joten me vain nautimme matkasta. Passi piti pitää visusti mukana, matkalla vessaan jouduin passintarkastukseen. Onneksi oli kaulapussi fölissä, joten selvisin ongelmitta. Allegro saapui Pietarin suomalaiselle asemalle ja siinä onnistuimmekin Riitta-Liisan kanssa Sähläämään ensimmäisen kerran. Viktoria oli matkustanut Pietariin jo aikaisemmin, joten Riitta-Liisan kanssa tapasimme Helsingin asemalla ja matkustimme yhdessä Allegrolla. Valitettavasti Marja-Riitta Viiri joutui perumaan viime hetkellä lähdön, joten meitä oli matkalla siis kolme suomalaista. Yksi venäjänkielentaitoinen ja kaksi muuten innokasta.
  • 4. Koska saavuimme Suomesta, meidät olisi pitänyt ohjata eri portista Pietarin asemalla, mutta hienosti saimme ohitettua kaikki nämä koppalakkiset miehet ja jäimme odottamaan Viktoriaa. Viktoria tietysti oletti, että meidät ohjataan oikeista porteista ja pieni hätäännys alkoi, kun me emme koskaan portista saapuneet. Myöhemmin ymmärsimme Riitta-Liisan kanssa, että joku yritti meitä kyllä varmasti ohjata, mutta koska emme ymmärtäneet sanaakaan, kävelimme määrätietoisesti väärään suuntaan.
  • 5. Viktorian (kuvassa vasemmalla) lisäksi meitä oli Pietarin asemalla vastassa Olga, joka Pietari-Novgorod matkan aikana ehtikin kertoa paljon sekä kirjastoista että kaupungista. Matkasimme reilun kahden tunnin matkan Novgorodiin tila-autolla. Olga on toiminut myös englannin opettajana, joten hänen kanssaan keskustelu onnistui ilman tulkkausta. Novgorodissa majoitumme kauniiseen hotelliin ja tutustuimme illallisen aikana paikalliseen kirjastoväkeen.
  • 6. Hotellin kolmannen kerroksen aulassa oli pieni turistipyydys. Kirjatuki ja muistitikku paikalliseen tapaan. Puutyöt ovat novgorodilaista osaamista ja sainkin oppaaltamme muistoksi ihanan puisen rannekorun.
  • 7. Novgorodissa on kaksi yleistä kirjastolaitosta samassa kaupungissa, ”Biblionika” ja ”Lukeva kaupunki” kirjastot. Kirjastot tekevät yhteistyötä, seminaarissakin oli osallistujia molemmista laitoksista, mutta kirjastot myös kilpailevat. Määrärahat ovat muutenkin minimaaliset, joten kahden kilpailevan systeemin ylläpito tuntuu meistä suomalaisista kovin kummalliselta. Tutustuimme molempien kirjastojen yksiköihin. Seminaari järjestettiin ”Biblionikan” V. Biankille nimetyssä lastenkirjastossa. Seminaarikirjaston sisäänkäynti.
  • 13. Kirjasto oli todella siisti, mutta aineisto kulunutta, koska määrärahoja ei paljon ole. Lainaussysteemi toimi käsipelillä tässä kirjastossa. Kirjastot eivät saa valtiolta tukea, vaan kaupungilta. Palkat ovat todella alhaisia ja kuulimme, että Pietarissa saattaa palkka olla sidoksissa tiettyihin tunnuslukuihin. Byrokratia on valtava ja vuodessa tehdään sata raporttia eli joka kolmas päivä kirjoitetaan jonkinlainen raportti. Kuten tästäkin kuvasta huomaa, viherkasveja oli joka kirjastossa silmiinpistävän paljon. Jossain kohti jopa häiritsevän paljon.
  • 15. Hyllyt ovat täynnä (!!!!), mutta Viktoria kertoi, että muutaman viime vuoden aikana poistoja on tehty paljon ja kirjastot ovat selvästi ottaneet mallia suomalaisista kirjastoista, joissa ovat vierailleet. Paikallinen ”sivistystoimentarkastaja” kertoikin, että muutoksia on tehty asiakaslähtöisempään suuntaan ja se on lisännyt lainauslukuja. Parista ensimmäisestä kirjastosta tuli mieleen suomalainen divari, tuoksukin oli samanlainen.
  • 17. Karina (Larissan alainen, ohjelmassa lukee Larissa) kertoi interaktiivisten näyttelyiden järjestämisestä. Näyttelyitä kirjastoissa on paljon. Niihin liittyy aina työpaja ja kilpailu. Opimme Riitta-Liisan kanssa matkan aikana kaksi sanaa venäjäksi eli juuri nuo sanat kilpailu ja työpaja, koska ne esiintyivät niin usein kaikissa esityksissä. Kädentaidot ovat kunniassa ja työpajojen näyttelyihin voi osallistua tekemällä kotona näyttelytöitä ja tuoda sitten kirjastoon esille. Ja työpajoihin osallistuu usein koko perhe. Interaktiivisuudella tässä kohtaa tarkoitettiin sitä, että materiaali siirretään verkkoon ja on siellä asiakkaat voivat äänestää ja parhaat palkitaan.
  • 18. Kilpailut liittyvät yleensä aina johonkin klassikkoon, tunnettuun kirjailijaan tai paikallishistoriaan. Ja niihin todella osallistutaan innokkaasti. Kilpailut ovat sellaisia kuin meillä 70-luvulla eli vastaukset etsitään tietokirjoista ja jokaiselle ikäluokalle on omat kysymyksensä. Palkinnot jaetaan aina juhlassa, jossa esitellään parhaimmat työt tai esitykset, lehdistö kutsutaan paikalle ja ilmassa on juhlantuntua. Epäilin hiukan lasten ja nuorten innostusta kilpailuihin, mutta yhdessä kirjastossa omin silmin todella näin, että niihin etsittiin vastauksia kirjoista. Ja kilpailuihin osallistuvat mielellään myös aikuiset. Venäjällä kilpaillaan koulumaailmassa paljon ja se selittää lasten ja nuorten osallistumisaktiivisuutta. Isänmaallisuus, kotiseututietous ja luonto nousivat suosituimmiksi aiheiksi näyttelyissä ja kilpailuissa.
  • 19. Omassa esityksessäni kerroin lasten ja nuorten tapahtumista Porin kirjastossa. Tietysti hehkutin Nipporia ja näytin videon viime vuodelta. Nipporista innostuttiin niin paljon, että luulenpa, että kohta Novgorodissa järjestetään oma manga- tapahtuma. Eri teemoihin liittyviä tapahtumia he järjestävät paljon, mm. Kirjastojen yö, jossa kirjasto on auki 02 saakka ja lastenkirjasto klo 21 saakka ja tapahtumaa ovat mukana järjestämässä paikalliset nuoret.
  • 20. Natalia kertoi nuorisotyöstä kirjastossa. Nuorista ollaan huolissaan myös naapurissa ja lapsiin ja nuoriin halutaan satsata. Lomien aikana pyritään järjestämään tapahtumia, jotta lapsilla ja nuorilla olisi paikka jossa viettää aikaa turvallisesti, ja on ohjattua tekemistä, kun vanhemmat ovat töissä. Kesällä järjestetään paljon – yllätys, yllätys – kilpailuja ja työpajoja. Parhaat aina palkitaan ja pidetään juhla. Ja aiheena tietysti jotain klassikoihin tai kotiseutuun liittyvää. Mutta myös sarjakuvatapahtumia järjestetään Sarjakuvakeskuksen kanssa ja manga on esillä heilläkin. Ja ehkä vielä se mangatapahtumakin.
  • 21. Ljudmila kertoi projektista, joka liittyi Heidän kirjaston nimikkokirjailijaan, V. Biankiin. Projektissa pääpaino oli kirjallisuuden lisäksi luonnontuntemuksessa.
  • 22. Riitta-Liisa kertoi osiossaan seniorityöstä. Lasten ja nuorten kirjastotoiminta on vahvaa Novgorodissa, mutta vanhusten kirjastopalveluita ei heillä juurikaan ole. Tässä olisi siis yksi projektin aihe. Kunhan siihen saataisiin jotenkin liitettyä kilpailu ja työpaja. Eiku…
  • 23. Elena kertoi kirjaston kampanjoista myös. Hän esitteli kolme isoa projektia: Vuonna 2011 järjestettiin Elävä klassikko –projekti. Projektia rahoitti säätiö, se oli valtakunnallinen ja ”Lukeva kirjasto” oli yksi koordinaattori. Projekti huipentui Pietarissa pidettäviin loppukilpailuihin, joissa tuomareina oli kirjailijoita, julkkiksia ja lehtimiehiä. Toinen projekti oli sanataidetyyppinen. Tässä projektissa saatiin kirjaston käyttäjiksi myös niitä lapsia ja nuoria, jotka eivät ennen olleet käyttäneet kirjastoa. Finaalijuhla pidettiin kulttuuritalossa. Kolmantena projektina oli Kirjastojen yö, jossa nuoret ovat mukana järjestelyissä. Tapahtuma on valtakunnallinen ja siihen saa osallistua kaikki halukkaat kirjastot. Pakollista teemaa ei ole, sen saa päättää itse.
  • 24. Olga kertoi osiossaan netin käyttöön liittyvistä projekteista ja kirjaston nettisivutyöstä. He ovat laatineet mm. lasten kotiseutusivuston www.novkraj.natm.ru Toinen projekti on kaksi vuotta sitten aloitettu paikallislehtien digitointi, jota tehdään yhdessä tieteellisen maakunnallisen kirjaston kanssa.
  • 25. Tällä hetkellä kirjastoissa oli menneillään suomalais-venäläinen projekti, jossa on mukana mm. Oulun ja Kajaanin kirjasto. Porilaiset huomatkaa mainoksessa oleva tuttu kuva.
  • 26. Animaatio liittyi suomalais-venäläiseen kilpailuun. Tämän animaation oli tehneet kirjaston henkilökunta ja se liittyy Reetta Niemelän Makkarapiruetti –kirjaan.
  • 27. Viktoria esitteli oman kirjastonsa toimintaa. Heillä on avattu itsepalvelukirjasto, koska he eivät saaneet rahaa työntekijään. Kirjastoon saatiin kuitenkin hankkia automatiikkaa niin että sisään pääsee kirjastokortilla ja lainaus ja palautus tapahtuu automaatilla. Näin saatiin sivukirjasto säästettyä. Viktorialle tämä ei ollut ensimmäinen Matka Novgorodiin, joten Viktoria osasi kertoa muutoksista, joita viime vuosina kirjastoissa on tehty. Kirjastojen henkilökunta oli täysin ihastunut suomalaiseen kirjastomaailmaan arkkitehtuurista lähtien aina sohviin saakka. Ensiksi se kovasti hämmästytti, mutta kun näimme useamman kirjaston Novgorodissa, tajusimme, kuinka hyvin meillä asiat ovat.
  • 28. Tutustuimme oppaan kanssa kaupungin mittavaan historiaan. Oppaana toimi Nina, joka on myös töissä kirjastossa. Hän tekee kuitenkin myös töitä oppaana, koska oppaana hän ansaitsee paremmin. Kirjastojen palkkaus on siis todella huono myös Venäjällä. Ja siksi nuoria työntekijöitä on vaikea saada.
  • 31. Olhavanjoki jakaa kaupungin kahteen osaan. Hotellinpuoleisella puolella on kreml eli linnoitus.
  • 35. 9.5. vietetään Venäjällä Voiton päivää. Rautatieasemalla soi mahtipontinen musiikki, ihmisillä oli päivään kuuluvia nauhoja ja katuja suljettiin paraatien takia. Jokaisessa kirjastossa oli aiheesta näyttely. Tämän takia meidän piti varata runsaasti aikaa paluumatkaan Pietariin, mutta vältyimme pahimmilta ruuhkilta ja vain yksi osuus jouduttiin ajamaan kiertotietä. Kukkaloisto oli huikea. Ja veteraaneja ansiomerkkeineen näkyi paljon katukuvassa.
  • 36. Seuraavana aamuna meitä tultiin hakemaan hotellilta kirjastokierrokselle. Ohjelmassa oli neljä kirjastoa. Ljudmila halusi ehdottomasti viedä meidät ensimmäiseen kirjastoon senkin uhalla, että ruuhkan takia emme pysyisi aikataulussa. Koska toinen silta oli remontissa, jäimme ruuhkaan. Hyppäsimme autosta ja siirryimme käyttämään joukkoliikennettä, koska remontissa olevaa siltaa pääsi bussilla. Paikallisbussista näimmekin arkea ja kaupunkia paremmin kuin tila-autosta, joten sehän sopi meille hyvin. No emme menneet kuitenkaan tällä bussilla…
  • 37. Jossain vaiheessa bussikin jäi ruuhkaan, joten hyppäsimme ulos ja jatkoimme jalan.
  • 40. Voitonpäivän näyttely oli esillä joka kirjastossa. Tässä kirjastossa myös rekvisiittaa. Ei taitaisi onnistua Suomessa.. Ehdotin kyllä Riitta-Liisalle, että seuraavana itsenäisyyspäivänä teen meille vastaavan näyttelyn..
  • 41. Tässä kirjastossa oli todella siistiä, kirjat olivat kauniisti aseteltuina hyllyissä ja koristeita ja opastuksia oli paljon. Ja keskellä huonetta oli matto, jossa lapset sitten istuvat, kun käyvät ryhmänä kirjastossa.
  • 43. Matroskin-kissa hyppää hyllystä alas usein ja kertoo lapsille kirjastosta.
  • 44. Tässä kirjastossa lainataan ihan käsipelillä. Asiakas allekirjoittaa käyttösäännöt ja saa kortin (eli pahvisen lapun). Joka vuosi kirjastokortin numero vaihtuu ja yhteen korttiin mahtuu viiden vuoden numerot. Kuitin sijaan asiakas saa kortin sisään lukumäärän, monta lainaa on ja mikä on eräpäivä.
  • 45. Tämä kirjasto sijaitsee koulun kanssa samassa rakennuksessa. Julkisivu taas hiukan… hmm.. ei niin kaunis.
  • 46. Mutta sisältä kirjasto oli aivan toista. Eteisessä oli tilaa näyttelyille, nyt esillä fantasiaa. Kirjastossa oli näiden lisäksi eri huoneet yläkoulu-lukio- ikäisille ja toinen huone alakoululaisille ja samassa huoneessa pieni tila alle kouluikäisille.
  • 47. Kirjastossa oli ollut iso Liisa Ihmemaassa –tapahtuma, jossa jokainen kävijä sai valita päähänsä hatun tapahtuman ajaksi. Mainoksen on piirtänyt kirjaston työntekijä eli Karita.
  • 51. Tämä lehti tulee Porinkin kirjastoon.
  • 52. Alakoululaisten huoneessa oli hyllyt hienosti seinänvieressä, joten keskelle jäi tila, jossa voi ottaa ryhmiä vastaan. Hyllyn päädyissä esiteltiin kuukauden lainaajia. Eli kaikenaikaa on menneillään kilpailu, jossa valitaan aina kuukauden lukija.
  • 53. Kirjastossa oli menneillään käsityönäyttely, jossa esillä aiheeseen innostavaa materiaalia ja työpajoissa tehtyjä käsitöitä. Sain yhden ihanan hiuslaitteen muistoksi.
  • 54. Sotsin talviolympialaisiin liittyvä kilpailu löytyi myös.
  • 55. Useissa kirjastoissa netin (tai yleensä tietokoneen) käyttö on maksullista paitsi koulu- tehtäviin tai muihin vastaaviin tiedonhakuihin.
  • 56. Seuraavassa kirjastossa oli hienot näyteikkunat, joihin oli poistokirjoista tehty taidetta. Yksi ikkuna oli vielä tyhjä ja odotti somistusta.
  • 57. Kirjaston eteisessä oli hieno piirustusseinä, jonne Kirjastojen yössä oli saanut kirjoitella ja piirtää. Ehtivät siis toteuttaa idean, joka meillä vasta tulossa.
  • 58. Kirjaston maskotti. Arja löysi kaverin…
  • 60. Sateenvarjosta roikkui kirjavinkkejä, joita lapset olivat tehneet. Kaverivinkkausta siis.
  • 62. Tästä kuvasta näkyy hyvin hyllyjen siisteyden taso. Teki mieli oikaista jokaista hyllyä. Seuraavassa kuvassa näkyy hyvin, että poistoja on tehty, tilaa on, mutta kuka oikaisisi kirjat…
  • 64. Riitta-Liisan kanssa ihastelimme, että kirjastossa oli kokonainen tyhjä huone, jossa järjestettiin näyttelyitä ja tapahtumia. Viktoria tiesi kertoa, että huone oli ennen varasto, joka oli täynnä kirjoja. Poistoja siis tehty runsaalla kädellä.
  • 65. Tässä kirjastossa oli käytössä jo atk-lainaus, mutta kustannussyistä kortit olivat edelleen pahvisia Ja koska kuittitulostinta ei ole, asiakas sai edelleen korttiinsa merkinnän lainoista ja erä- päivistä.
  • 66. Viivakoodinlukijoita ei myöskään ollut, joten kirjoissa oli numerosarja, joka näpyteltiin koneelle. Tässä näkyy asiakastiedot ja asiakkaalla olevat lainat.
  • 67. Kirjastojen yössä nuoret taiteilijat tuunasivat vanhoja kalusteita ja yleisö sai seurata tapahtumaa. Taiteilijat olivat niin innostuneita, että lupasivat tehdä lisääkin, vaikka joutuivat itse hankkimaan maalit ym.
  • 70. Kirjastojen eteisissä oli aina myös narikka. Venäjällä ei kirjastossa saa olla ulkovaatteissa. Narikkavahti on aina kirjaston palkkalistoilla ja kun tälläkin ”Lukevalla kirjastolla” on neljä yksikköä ja jokaisessa narikkavahti niin palkkaa menee neljään ihmiseen lisää. Tässä kirjastossa narikkavahti on sen näköinen täti, etten uskaltanut edes valokuvata vaan turvallisuussyistä valokuvasin hienoa kalustusta.
  • 71. Tuttuja kirjoja bongasin hyllystä. Kinneyn kirja oli kuulemma ihan uusi, eivät osanneet sanoa vielä, onko suosittu. Tässä kirjastossa kirjat olivat vähän parempikuntoisia.
  • 73. Löysin itselleni sopivan työtuolin ja vielä kruununkin. Tässä kirjastossa oltiin erityisen kiinnostuneita minun työstäni, koska he kaipaavat uusia nuoria työntekijöitä, jotka tulevat nuorten kanssa toimeen. Luokkakäynneistä kysyin ja minulle kerrottiin, että osassa kirjastoja koulujen kanssa tehdään kirjallinen sopimus. Osassa ei. Koulut käyvät luokkien kanssa kirjastossa kuten meilläkin. Kerroin, että meillä esim. keväällä tehdään kevätretkiä kirjastoon, jolloin sisältä on kevyempää ja kysyin, onko heillä kirjasto- käynnissä aina jokin opettavainen juttu. Näin kuulemma on ja minulle näytettiin monisivuista vihkoa, jossa oli eri sisältöjä, joista opettajat saivat valita haluamansa. Ei yllättänyt, että kaikki liittyi jotenkin klassikoihin tai muuhun opettavaiseen. Yleistä hengailua ja viihdettä ei heillä kirjastossa tarjoiltu kuten meillä.
  • 74. Ja omin silmin siis näin, että niihin tietokilpailuihin todella osallistuttiin.
  • 75. Ihastuttava hyllymalli. Tämä kirjasto oli ehdottomasti kaikkein uudistunein. Ja henkilö- kuntakin nuorta.
  • 77. Huone, jossa pidettiin tapahtumia ja työpajoja.
  • 78. Tässä huoneessa oli lehtiä ja tietokoneita. Hyllyt olivat reunoilla niin, että keskiosan sai helposti tyhjäksi erilaisia tapahtumia varten. Ja säkkituoleja, yes. Nissä oli kahvatkin.
  • 79. Tämä näytti jo tutulta. Netinkäyttö taas maksullista, mutta romppukoneilla sai pelata ilmaiseksi.
  • 80. Tutustuimme neljän kirjaston jälkeen Ilmajärven rannalla sijaitsevaan skiittaan.
  • 86. Neljän kirjaston, skiitan, luostarin ja ulkoilmamuseon jälkeen meille jäi ruhtinaallisesti tunti ja vartti aikaa levätä hotellissa ennen kuin tultiin hakemaan ruokailuun, jossa sitten porukalla söimme, nautimme, kiittelimme, nostimme maljoja ja pidimme puheita. Tämä karhu löytyi ravintolan eteisestä.
  • 91. Seuraavana aamuna lähdimme takaisin Pietariin. Satoi ensimmäistä kertaa koko matkan aikana. Voitonpäivä ei meitä hidastanut, joten meille jäi aikaa vielä hiukan nauttia Pietarista ja syödä hyvin. Ruoka oli koko matkan ajan todella taivaallista. Ravintolat oli aina elämys, koska paikalliset keskustelivat pitkään ja paljon tarjoilijoiden kanssa ennen kuin päätös tehtiin. Emme ymmärtäneet Riitta-Liisan kanssa sanaakaan, mutta hauskaa oli.
  • 92. Me kolme naista siis vietimme neljä päivää yhdessä miltei kellon ympäri. Jännitimme hiukan ennen matkaa, millaista matkaseuraa toisistamme saamme, mutta ystävystyimme heti. Ja opimme toisistamme tärkeitä asioita. Kuten kuvassa oleva neuvostoliittolainen käyttötavara, jota Viktoria keräilee. Matka sujui ongelmitta. Riitta-Liisan kanssa selvisimme myös pienistä ostoksista ilman tulkkausta, vaikka yhteistä kieltä ei aina ollutkaan. Suurin osa ihmisistä ei osannut englantia. Tai eivät ainakaan sitä puhuneet. Itselleni vieraankielen puhuminen on aina ollut hankalaa, joten tämä reissu kohotti roimasti itsetuntoa siinäkin suhteessa. Seuraavaa matkaa odotellessa…
  • 93. Ja jatkoideoita? Kirjavinkkausta Venäjällä on, mutta lähinnä liittyen klassikoihin. Tästä sainkin idean videoida muutaman vinkin, sillä bongasin kirjastoista nuortenkirjoja, joita vinkkaan suomeksi. Vinkit voi sitten tekstittää venäjän lisäksi vaikka englanniksi ja voimme käyttää vinkkejä myös kansainvälisille luokille suomessa. Tästä on hyvä jatkaa… Arja