ºÝºÝߣ

ºÝºÝߣShare a Scribd company logo
Globaalin 
ilmastonmuutoksen 
näkymät 
IPCC:n viides arviontiraportti 
(AR5) 
Heikki Tuomenvirta 
Erikoistutkija 
Ilmatieteen laitos
Sisältö 
• Taustaa IPCC:n 5. arviointiraportista (AR5) 
• Työryhmä 1 (WGI): Tieteellinen perusta 
• Työryhmä 2 (WGII): Vaikutukset, sopeutuminen ja 
haavoittuvuus 
• Työryhmä 3 (WGIII): Hillintä 
www.ipcc.ch AR5 osaraportit, 31.10. Synteesi 
www.ilmasto-opas.fi infografiikkaa, SPM suomennokset
IPCC:N TOIMINNAN PERIAATTEITA 
IPCC toiminta keskittyy päätöksenteon kannalta tärkeisiin aiheisiin, 
mutta on poliittisesti neutraalia 
• COMPREHENSIVE – KATTAVA, PERUSTEELLINEN 
all the latest relevant scientific, technical and socio-economic literature 
published woldwide is assessed 
• BALANCED – TASAPAINOINEN 
differing views are reflected in the reports 
• OPEN – AVOIN 
selection of authors from all countries and relevant discipline, wide 
review process by experts and governments 
• TRANSPARENT – LÄPINÄKYVÄ 
strict clear procedures 
• RIGOUR – TARKKA, TÄSMÄLLINEN 
scientific accuracy in analysis and interpretation 
17.10.14 3
Climate Change 2013: The Physical Science Basis 
Working Group I Contribution to the IPCC Fifth Assessment Report 
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude 
ILMAKEHÄN HIILIDIOKSIPITOISUUS 
Hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin pitoisuudet ovat 
nykyään korkeampia kuin koskaan vähintään 800 000 
vuoteen.
MAAPALLON KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA 
Jokainen kolmesta edellisestä vuosikymmentä on ollut 
lämpimämpi kuin mikään vuosikymmen vuodesta 1850. 
Pohjoisella pallonpuoliskolla 30-vuotisjakso 1983-2012 on 
todennäköisesti ollut lämpimin vähintäänkin 1400-vuoteen.
Climate Change 2013: The Physical Science Basis 
MAA-ALUEIDEN 
LÄMPÖTILA 
Working Group I Contribution to the IPCC Fifth Assessment Report 
MERIEN 
PINTALÄM-PÖTILA 
ILMAN 
LÄMPÖTILA 
MERILLÄ 
MERTEN 
PINNAN-KORKEUS 
ARKTISEN 
MERIJÄÄN 
LAAJUUS 
KESÄISIN 
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude 
ALAILMA-KEHÄN 
LÄMPÖTILA 
MERIEN 
LÄMPÖ- 
SISÄLTÖ 
ILMAN 
KOSTEUS-SISÄLTÖ 
LUMIPEITE 
LAAJUUS 
POHJ.P.P. 
KEVÄT 
VUORISTO-JÄÄTIKÖIDEN 
MASSA-TASAPAINO
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude 
VALTAMERTEN LÄMPÖSISÄLTÖ 
0-700 m
ILMASTOJÄRJESTELMÄN ENERGIASISÄLLÖN MUUTOS 
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude 
Ilmaston lämmetessä maapallon 
ilmastojärjestelmän sisältämän 
lämpöenergian määrä kasvaa. 
Tästä lisäenergiasta valtaosa, 
yli 90% vuosina 1971-2010, 
on varastoitunut meriin.
Ilmasto on lämpiämässä – siitä ei enää ole epäilystä. 
1900-luvun puolivälin jälkeisenä aikana on voitu havaita 
muutoksia maapallon ilmastojärjestelmän kaikissa osissa. 
Ilmakehä ja meret ovat lämmenneet, lunta ja jäätä on 
entistä vähemmän, meren pinta on kohonnut, ja kasvi-huonekaasujen 
pitoisuudet ilmakehässä ovat kasvaneet. 
Jotkut muutoksista ovat olleet niin suuria, että vastaavaa 
ei ole koettu tuhansiin vuosiin.
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude
Kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvu, lämmittävän 
säteilypakotteen voimistuminen ja havaittu ilmaston 
lämpeneminen ovat sopusoinnussa sen kanssa, miten 
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude 
ymmärrämme ilmastojärjestelmän toimivan.
RCP-SKENAARIOT 
Representative Concentration Pathways 
Uudet pitoisuuksien kehityskulut 
RCP6.0 
RCP4.5 
Säteilypakote 
(W/m2) 
RCP8.5 
1850 1900 1950 2000 2050 2100 2200 2300 
RCP2.6
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude 
RCP2.6 RCP8.5 
2081-2100 2081-2100
2081-2100 2081-2100 
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude 
RCP2.6 RCP8.5 
www.ilmasto-opas.fi/ipcc
Merivesi happamoituu 
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude Merenpinnan nousu jatkuu tällä vuosisadalla.
Ihmiskunnan yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt vuodesta 1870 alkaen 
Lämpötilan muutos verrattuna 
jaksoon 1861-1880 
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude
Ihmiskunnan yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt vuodesta 1870 alkaen 
Lämpötilan muutos verrattuna 
jaksoon 1861-1880 
Tämän vuosisadan aikana ja myöhemmin tulevaisuudessa koettava 
maapallon keskilämpötilan nousu riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka paljon 
Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää päästöjen tuntuvaa 
© Yann Arthus-Bertrand / Altitude 
ja pitkäjännitteistä rajoittamista. 
ilmakehään päästetään hiilidioksidia yhteensä.
CLIMATE CHANGE 2014: 
IMPACTS, ADAPTATION, AND VULNERABILITY 
WIDESPREAD 
OBSERVED IMPACTS 
A CHANGING WORLD
Tulevaisuuden ts 07102014_slideshare
Riskit ainutlaatuisille ja uhatuille systeemeille 
Ilmastollisten ääri-ilmiöiden aiheuttamat riskit 
Vaikutusten jakautuminen 
Kokonaisvaikutukset 
Tulevien laaja-alaisten epäjatkuvuuksien aiheuttamat riskit
Increasing vulnerability, exposure, or severity and 
frequency of climate events increases disaster 
risk 
Disaster risk management and climate change adaptation can influence the 
degree to which extreme events translate into impacts and disasters
Adaptation and mitigation are complementary strategies for 
reducing and managing risks of climate change. 
RISKS OF 
CLIMATE CHANGE 
INCREASE 
WITH CONTINUED 
HIGH EMISSIONS
IPCC reports are the result of extensive work of many scientists 
from around the world.
GHG emissions growth between 2000 and 2010 has been larger 
than in the previous three decades. 
Based on Figure 1.3 
25
Regional patterns of GHG emissions are shifting along with 
changes in the world economy. 
Based on Figure 1.6 
26 
Bangladesh India China Uruguay
There is far more carbon in the ground than emitted in any 
baseline scenario. 
Based on SRREN Figure 1.7 
27
Stabilization of atmospheric concentrations requires moving 
away 
from the baseline – regardless of the mitigation goal. 
~3°C 
28 
Based on Figure 6.7
Mitigation can result in large co-benefits for human health 
and other societal goals. 
Based on Figures 6.33 and 12.23 
29
17.10.14 30 
YHTEENVETO 
• Kasvihuonekaasupäästöjen jatkuminen aiheuttaa 
lisää lämpenemistä ja pitkäkestoisia muutoksia 
ilmastojärjestelmässä. 
• Yhdistelmällä sopeutumista ja merkittäviä, jatkuvia 
vähennyksiä khk-päästöissä voidaan rajoittaa 
ilmastonmuutoksesta aiheutuvia riskejä. 
• Ilmastonmuutos on uhka kestävälle kehitykselle. On 
kuitenkin olemassa monia mahdollisuuksia yhdistää 
hillintä, sopeutuminen ja saavuttaa yhteiskunnallisen 
kehityksen tavoitteet.

More Related Content

Tulevaisuuden ts 07102014_slideshare

  • 1. Globaalin ilmastonmuutoksen näkymät IPCC:n viides arviontiraportti (AR5) Heikki Tuomenvirta Erikoistutkija Ilmatieteen laitos
  • 2. Sisältö • Taustaa IPCC:n 5. arviointiraportista (AR5) • Työryhmä 1 (WGI): Tieteellinen perusta • Työryhmä 2 (WGII): Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus • Työryhmä 3 (WGIII): Hillintä www.ipcc.ch AR5 osaraportit, 31.10. Synteesi www.ilmasto-opas.fi infografiikkaa, SPM suomennokset
  • 3. IPCC:N TOIMINNAN PERIAATTEITA IPCC toiminta keskittyy päätöksenteon kannalta tärkeisiin aiheisiin, mutta on poliittisesti neutraalia • COMPREHENSIVE – KATTAVA, PERUSTEELLINEN all the latest relevant scientific, technical and socio-economic literature published woldwide is assessed • BALANCED – TASAPAINOINEN differing views are reflected in the reports • OPEN – AVOIN selection of authors from all countries and relevant discipline, wide review process by experts and governments • TRANSPARENT – LÄPINÄKYVÄ strict clear procedures • RIGOUR – TARKKA, TÄSMÄLLINEN scientific accuracy in analysis and interpretation 17.10.14 3
  • 4. Climate Change 2013: The Physical Science Basis Working Group I Contribution to the IPCC Fifth Assessment Report © Yann Arthus-Bertrand / Altitude
  • 5. © Yann Arthus-Bertrand / Altitude ILMAKEHÄN HIILIDIOKSIPITOISUUS Hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin pitoisuudet ovat nykyään korkeampia kuin koskaan vähintään 800 000 vuoteen.
  • 6. MAAPALLON KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA Jokainen kolmesta edellisestä vuosikymmentä on ollut lämpimämpi kuin mikään vuosikymmen vuodesta 1850. Pohjoisella pallonpuoliskolla 30-vuotisjakso 1983-2012 on todennäköisesti ollut lämpimin vähintäänkin 1400-vuoteen.
  • 7. Climate Change 2013: The Physical Science Basis MAA-ALUEIDEN LÄMPÖTILA Working Group I Contribution to the IPCC Fifth Assessment Report MERIEN PINTALÄM-PÖTILA ILMAN LÄMPÖTILA MERILLÄ MERTEN PINNAN-KORKEUS ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS KESÄISIN © Yann Arthus-Bertrand / Altitude ALAILMA-KEHÄN LÄMPÖTILA MERIEN LÄMPÖ- SISÄLTÖ ILMAN KOSTEUS-SISÄLTÖ LUMIPEITE LAAJUUS POHJ.P.P. KEVÄT VUORISTO-JÄÄTIKÖIDEN MASSA-TASAPAINO
  • 8. © Yann Arthus-Bertrand / Altitude VALTAMERTEN LÄMPÖSISÄLTÖ 0-700 m
  • 9. ILMASTOJÄRJESTELMÄN ENERGIASISÄLLÖN MUUTOS © Yann Arthus-Bertrand / Altitude Ilmaston lämmetessä maapallon ilmastojärjestelmän sisältämän lämpöenergian määrä kasvaa. Tästä lisäenergiasta valtaosa, yli 90% vuosina 1971-2010, on varastoitunut meriin.
  • 10. Ilmasto on lämpiämässä – siitä ei enää ole epäilystä. 1900-luvun puolivälin jälkeisenä aikana on voitu havaita muutoksia maapallon ilmastojärjestelmän kaikissa osissa. Ilmakehä ja meret ovat lämmenneet, lunta ja jäätä on entistä vähemmän, meren pinta on kohonnut, ja kasvi-huonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä ovat kasvaneet. Jotkut muutoksista ovat olleet niin suuria, että vastaavaa ei ole koettu tuhansiin vuosiin.
  • 12. Kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvu, lämmittävän säteilypakotteen voimistuminen ja havaittu ilmaston lämpeneminen ovat sopusoinnussa sen kanssa, miten © Yann Arthus-Bertrand / Altitude ymmärrämme ilmastojärjestelmän toimivan.
  • 13. RCP-SKENAARIOT Representative Concentration Pathways Uudet pitoisuuksien kehityskulut RCP6.0 RCP4.5 Säteilypakote (W/m2) RCP8.5 1850 1900 1950 2000 2050 2100 2200 2300 RCP2.6
  • 14. © Yann Arthus-Bertrand / Altitude RCP2.6 RCP8.5 2081-2100 2081-2100
  • 15. 2081-2100 2081-2100 © Yann Arthus-Bertrand / Altitude RCP2.6 RCP8.5 www.ilmasto-opas.fi/ipcc
  • 16. Merivesi happamoituu © Yann Arthus-Bertrand / Altitude Merenpinnan nousu jatkuu tällä vuosisadalla.
  • 17. Ihmiskunnan yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt vuodesta 1870 alkaen Lämpötilan muutos verrattuna jaksoon 1861-1880 © Yann Arthus-Bertrand / Altitude
  • 18. Ihmiskunnan yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt vuodesta 1870 alkaen Lämpötilan muutos verrattuna jaksoon 1861-1880 Tämän vuosisadan aikana ja myöhemmin tulevaisuudessa koettava maapallon keskilämpötilan nousu riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka paljon Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää päästöjen tuntuvaa © Yann Arthus-Bertrand / Altitude ja pitkäjännitteistä rajoittamista. ilmakehään päästetään hiilidioksidia yhteensä.
  • 19. CLIMATE CHANGE 2014: IMPACTS, ADAPTATION, AND VULNERABILITY WIDESPREAD OBSERVED IMPACTS A CHANGING WORLD
  • 21. Riskit ainutlaatuisille ja uhatuille systeemeille Ilmastollisten ääri-ilmiöiden aiheuttamat riskit Vaikutusten jakautuminen Kokonaisvaikutukset Tulevien laaja-alaisten epäjatkuvuuksien aiheuttamat riskit
  • 22. Increasing vulnerability, exposure, or severity and frequency of climate events increases disaster risk Disaster risk management and climate change adaptation can influence the degree to which extreme events translate into impacts and disasters
  • 23. Adaptation and mitigation are complementary strategies for reducing and managing risks of climate change. RISKS OF CLIMATE CHANGE INCREASE WITH CONTINUED HIGH EMISSIONS
  • 24. IPCC reports are the result of extensive work of many scientists from around the world.
  • 25. GHG emissions growth between 2000 and 2010 has been larger than in the previous three decades. Based on Figure 1.3 25
  • 26. Regional patterns of GHG emissions are shifting along with changes in the world economy. Based on Figure 1.6 26 Bangladesh India China Uruguay
  • 27. There is far more carbon in the ground than emitted in any baseline scenario. Based on SRREN Figure 1.7 27
  • 28. Stabilization of atmospheric concentrations requires moving away from the baseline – regardless of the mitigation goal. ~3°C 28 Based on Figure 6.7
  • 29. Mitigation can result in large co-benefits for human health and other societal goals. Based on Figures 6.33 and 12.23 29
  • 30. 17.10.14 30 YHTEENVETO • Kasvihuonekaasupäästöjen jatkuminen aiheuttaa lisää lämpenemistä ja pitkäkestoisia muutoksia ilmastojärjestelmässä. • Yhdistelmällä sopeutumista ja merkittäviä, jatkuvia vähennyksiä khk-päästöissä voidaan rajoittaa ilmastonmuutoksesta aiheutuvia riskejä. • Ilmastonmuutos on uhka kestävälle kehitykselle. On kuitenkin olemassa monia mahdollisuuksia yhdistää hillintä, sopeutuminen ja saavuttaa yhteiskunnallisen kehityksen tavoitteet.

Editor's Notes

  1. Kattava, laaja Tasapainoinen Avoin Läpinäkyvä Täsmällisyys, tarkkuus, perusteellisuus
  2. Hallitusten osuus alussa ja lopussa. Tiedeyhteisö tekee työn.
  3. Figure TS.1: Multiple complementary indicators of a changing global climate. Each line represents an independently derived estimate of change in the climate element. The times series presented are assessed in chapters 2, 3, and 4. In each panel all datasets have been normalized to a common period of record. A full detailing of which source datasets go into which panel is given in Chapter 2, Supplementary Material 2.SM.5 and in the respective chapters (See also FAQ 2.1, Figure 1). {2.4, 2.5, 3.2, 3.7, 4.5.2, 4.5.3}
  4. Figure 3.2: a) Observation-based estimates of annual global mean upper (0–700 m) ocean heat content in ZJ (1 ZJ = 10**21 Joules) updated from (see legend): (Levitus et al., 2012), (Ishii and Kimoto, 2009), (Domingues et al., 2008), (Palmer et al., 2007), and (Smith and Murphy, 2007). Uncertainties are shaded, and plotted as published (at the one standard error level, except one standard deviation for Levitus, with no uncertainties provided for Smith). Estimates are shifted to align for 2006–2010, five years that are well measured by Argo, and then plotted relative to the resulting mean of all curves for 1971, the starting year for trend calculations. b) Observation-based estimates of annual five-year running mean global mean mid-depth (700–2000 m) ocean heat content in ZJ (Levitus et al., 2012) and the deep (2000 - 6000 m) global ocean heat content trend from 1992–2005 (Purkey and Johnson, 2010), both with one standard error uncertainties shaded (see legend).
  5. Box 3.1, Figure 1: Plot of energy accumulation in ZJ (1 ZJ = 1021 J) within distinct components of Earth’s climate system relative to 1971 and from 1971–2010 unless otherwise indicated. See text for data sources. Ocean warming (heat content change) dominates, with the upper ocean (light blue, above 700 m) contributing more than the deep ocean (dark blue, below 700 m; including below 2000 m estimates starting from 1992). Ice melt (light grey; for glaciers and ice caps, Greenland and Antarctic ice sheet estimates starting from 1992, and Arctic sea ice estimate from 1979–2008); continental (land) warming (orange); and atmospheric warming (purple; estimate starting from 1979) make smaller contributions. Uncertainty in the ocean estimate also dominates the total uncertainty (dot-dashed lines about the error from all five components at 90% confidence intervals).
  6. Figure SPM.1 | (a) Observed global mean combined land and ocean surface temperature anomalies, from 1850 to 2012 from three data sets. Top panel: annual mean values. Bottom panel: decadal mean values including the estimate of uncertainty for one dataset (black). Anomalies are relative to the mean of 1961−1990. (b) Map of the observed surface temperature change from 1901 to 2012 derived from temperature trends determined by linear regression from one dataset (orange line in panel a). Trends have been calculated where data availability permits a robust estimate (i.e., only for grid boxes with greater than 70% complete records and more than 20% data availability in the first and last 10% of the time period). Other areas are white. Grid boxes where the trend is significant at the 10% level are indicated by a + sign. For a listing of the datasets and further technical details see the Technical Summary Supplementary Material. {Figures 2.19–2.21; Figure TS.2}
  7. Figure SPM.5 Radiative forcing estimates in 2011 relative to 1750 and aggregated uncertainties for the main drivers of climate change. Values are global average radiative forcing (RF), partitioned according to the emitted compounds or processes that result in a combination of drivers. The best estimates of the net radiative forcing are shown as black diamonds with corresponding uncertainty intervals; the numerical values are provided on the right of the figure, together with the confidence level in the net forcing (VH – very high, H – high, M – medium, L – low, VL – very low). Albedo forcing due to black carbon on snow and ice is included in the black carbon aerosol bar. Small forcings due to contrails (0.05 W m–2, including contrail induced cirrus), and HFCs, PFCs and SF6 (total 0.03 W m–2) are not shown. Concentration-based RFs for gases can be obtained by summing the like-coloured bars. Volcanic forcing is not included as its episodic nature makes is difficult to compare to other forcing mechanisms. Total anthropogenic radiative forcing is provided for three different years relative to 1750. For further technical details, including uncertainty ranges associated with individual components and processes, see the Technical Summary Supplementary Material. {8.5; Figures 8.14–8.18; Figures TS.6 and TS.7
  8. Figure TS.10: Assessed likely ranges (whiskers) and their midpoints (bars) for warming trends over the 1951–2010 period due to well-mixed greenhouse gases (GHG), anthropogenic forcings (ANT), anthropogenic forcings other than well-mixed greenhouse gases (OA), natural forcings (NAT), and internal variability. The trend in the HadCRUT4 observations is shown in black with its 5 to 95% uncertainty range due only to observational uncertainty in this record. {Figure 10.5}
  9. Figure TS.15: Top left: Total global mean radiative forcing for the 4 RCP scenarios based on the MAGICC energy balance model. Note that the actual forcing simulated by the CMIP5 models differs slightly between models. Fig.TS.19 Compatible fossil fuel emissions simulated by the CMIP5 models for the four RCP scenarios. (Top) Time series of annual emission (PgC yr–1). Dashed lines represent the historical estimates and RCP emissions calculated by the Integrated Assessment Models (IAMs) used to define the RCP scenarios, solid lines and plumes show results from CMIP5 Earth System Models (ESMs, model mean, with one standard deviation shaded).
  10. Figure SPM.10 | Global mean surface temperature increase as a function of cumulative total global CO2 emissions from various lines of evidence. Multi- model results from a hierarchy of climate-carbon cycle models for each RCP until 2100 are shown with coloured lines and decadal means (dots). Some decadal means are labeled for clarity (e.g., 2050 indicating the decade 2040−2049). Model results over the historical period (1860 to 2010) are indicated in black. The coloured plume illustrates the multi-model spread over the four RCP scenarios and fades with the decreasing number of available models in RCP8.5. The multi-model mean and range simulated by CMIP5 models, forced by a CO2 increase of 1% per year (1% yr–1CO2simulations), is given by the thin black line and grey area. For a specific amount of cumulative CO2 emissions, the 1% per year CO2 simulations exhibit lower warming than those driven by RCPs, which include additional non-CO2 forcings. Temperature values are given relative to the 1861−1880 base period, emissions relative to 1870. Decadal averages are connected by straight lines. For further technical details see the Technical Summary Supplementary Material. {Figure 12.45; TS TFE.8, Figure 1}
  11. SPM: Figure SPM.1 Full report: 1.1.2.1 (page 9 and 10); 1.1.2.3 (page 12 and 13)