ݺߣ

ݺߣShare a Scribd company logo

Vesi on meidän: Kunnan omistuksen säilyttäminen vesihuollossa

•
•
Maa- ja metsätalousministeriö
Maa- ja metsätalousministeriö

Infotilaisuuden 9.1.2025 materiaali

1 of 9
Download to read offline
Vesi on meidän: Kunnan omistuksen säilyttäminen vesihuollossa Ministerin mediatilaisuus 9.1.2025
Eduskunnan Vesi on meidän -päätös (EK 26/2021 vp) • ”Eduskunta edellyttää kansalaisaloitteen KAA 2/2020 vp pohjalta, että valtioneuvosto ryhtyy mahdollisimman ripeästi toimenpiteisiin sellaisen lainsäädännön valmistelemiseksi, jolla varmistetaan kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvien julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen säilyminen kuntien omistuksessa ja määräysvallassa.” • ”Eduskunta edellyttää, että valmisteltaessa kansalaisaloitteessa tarkoitettua sääntelyä osana vesihuoltolainsäädännön uudistusta hallitus selvittää laajasti eri sääntelyvaihtoehtoja ja kiinnittää erityistä huomiota sääntelyn suhteeseen kunnalliseen itsehallintoon sekä perus- ja ihmisoikeuksista seuraaviin vaatimuksiin” 2
Taustaa • Hallituksen esitysluonnos vesihuoltolain muuttamiseksi oli lausuntokierroksella 1.7.–30.9.2024 • Kyseessä lakityöryhmän (edustettuna virkakuntaa ja keskeisiä sidosryhmiä) valmistelema ehdotus • Yli 130 lausuntoa • Ensimmäisellä lausuntokierroksella ollut Vesi on meidän -ratkaisuehdotus olisi varmistanut kuntien määräysvallan säilymisen vesihuollossa, muttei täysin kieltänyt kuntia myymästä vesihuoltoon kohdistuvaa omistustaan • Lausuntopalautteen ja lausuntokierroksen päättymisen jälkeen tilattujen perustuslakiarvioiden pohjalta ehdotetaan kuntien vesihuollon omistukseen kohdistuvan myyntikiellon säätämistä 3
4
Pykäläluonnos 4 c § Kunnan omistuksen säilyttäminen vesihuollossa Kunta ei saa myydä tai muulla tavoin luovuttaa omistustaan vesihuoltolaitoksesta, tukkuvesihuoltolaitoksesta tai vesihuolto-omaisuudesta muulle kuin toiselle kunnalle tai kunnan omistuksessa olevalle laitokselle. Kunnan omistuksessa tai kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla kunnan määräysvallassa oleva vesihuoltolaitos tai tukkuvesihuoltolaitos ei saa myydä tai muulla tavoin luovuttaa vesihuolto-omaisuutta muulle kuin kunnalle tai kunnan omistuksessa olevalle laitokselle. Edellä 2 momentissa tarkoitettu laitos saa ottaa käyttöön vain omistuksessaan olevaa uutta vesihuolto-omaisuutta. Tämän lain voimaantulon jälkeen saa perustaa vain kunnan omistuksessa olevia vesihuoltolaitoksia ja tukkuvesihuoltolaitoksia sekä asiakasomisteisia vesihuolto- osuuskuntia. 5
Kunnille säädettävää myyntikieltoa puoltavat näkökohdat • Vesihuolto on • Turvallisuuskriittistä infrastruktuuria • Luonnollinen monopoli, jossa kilpailun puuttumisen vuoksi voiton tavoittelu ei välttämättä tarkoituksenmukainen lähtökohta palvelun järjestämiselle • Välttämättömyyspalvelu, johon liittyvät ihmis- ja perusoikeusulottuvuudet puoltavat vesihuollon säilyttämistä julkisessa omistuksessa • Vesihuollon yksityistämisestä kansainvälisesti huonoja kokemuksia, yksityinen omistus on johtanut mm. • Palvelutason heikentymiseen • Veden hinnan nousuun • Vesihuollon kielteisten ympäristövaikutusten kasvamiseen • Valtioiden ja ulkomaisten sijoittajien välisiin kansainvälisen investoijan investointisuojan nojalla nostettuihin välimiesmenettelyihin tilanteissa, joissa valtio pyrkinyt tiukentamaan vesihuoltoon liittyvää sääntelyä (vahingonkorvausvelvollisuus) 6
Myyntikieltoon liittyviä perustuslakinäkökohtia • Kyseessä on rajoitus kunnalliseen itsehallintoon (PL 121 §), vastaavasta ei ole esimerkkejä • Vesihuolto on kunnille merkittävä omaisuuserä, jonka realisointi ei myyntikiellon myötä olisi enää mahdollista • Ehdotettu ratkaisu jättää kunnille liikkumavaraa ja harkintavaltaa sen suhteen, miten kunta haluaa järjestää vesihuoltopalvelun • Ei esim. estäisi kuntaa yhtiöittämästä kunnan taseyksikkönä toimivaa vesihuoltolaitosta • Myyntikiellon säätämiselle on vahvat perusteet → Arvioidaan, että myyntikielto voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä • Kyseessä on asia, jota tulee arvioida valtion rahoitusvastuun (PL 121 §) kannalta • Kunnilla on jo nykyisin vesihuollon järjestämisvastuu, nykyiseen omistukseen kohdistuva myyntikielto täsmentää jo olemassa olevaa tehtävää → voidaan arvioida, että kyseessä ei ole uusi tehtävä • Vesihuollon kustannusvastaavuuden periaate (asiakasmaksuilla katettava vesihuollon kustannukset) sekä kuntien mahdollisuus tulouttaa kohtuullista tuottoa pääomalleen → myyntikielto ei synnytä kunnille uusia kustannuksia, vesihuoltoon kohdistuvan omistuksen säilyttäminen pitkällä aikavälillä kunnalle kannattavaa → Arvioidaan, että myyntikielto ei synnytä valtiolle rahoitusvastuuta 7
8
Aikataulu • Uusi lausuntokierros koskien kunnille säädettävää myyntikieltoa 9.1.2025– 6.2.2025 • Kyseessä merkittävä muutos verrattuna edelliseen lausuntoversioon • Muilta osin esityksen jatkovalmistelu etenee normaalisti, ja ensimmäisellä lausuntokierroksella annettu lausuntopalaute huomioidaan esityksen jatkovalmistelussa • Lopullinen hallituksen esitys tarkoitus antaa eduskunnalle loppukeväästä 2025 9

More Related Content

Vesi on meidän: Kunnan omistuksen säilyttäminen vesihuollossa

  • 1. Vesi on meidän: Kunnan omistuksen säilyttäminen vesihuollossa Ministerin mediatilaisuus 9.1.2025
  • 2. Eduskunnan Vesi on meidän -päätös (EK 26/2021 vp) • ”Eduskunta edellyttää kansalaisaloitteen KAA 2/2020 vp pohjalta, että valtioneuvosto ryhtyy mahdollisimman ripeästi toimenpiteisiin sellaisen lainsäädännön valmistelemiseksi, jolla varmistetaan kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvien julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen säilyminen kuntien omistuksessa ja määräysvallassa.” • ”Eduskunta edellyttää, että valmisteltaessa kansalaisaloitteessa tarkoitettua sääntelyä osana vesihuoltolainsäädännön uudistusta hallitus selvittää laajasti eri sääntelyvaihtoehtoja ja kiinnittää erityistä huomiota sääntelyn suhteeseen kunnalliseen itsehallintoon sekä perus- ja ihmisoikeuksista seuraaviin vaatimuksiin” 2
  • 3. Taustaa • Hallituksen esitysluonnos vesihuoltolain muuttamiseksi oli lausuntokierroksella 1.7.–30.9.2024 • Kyseessä lakityöryhmän (edustettuna virkakuntaa ja keskeisiä sidosryhmiä) valmistelema ehdotus • Yli 130 lausuntoa • Ensimmäisellä lausuntokierroksella ollut Vesi on meidän -ratkaisuehdotus olisi varmistanut kuntien määräysvallan säilymisen vesihuollossa, muttei täysin kieltänyt kuntia myymästä vesihuoltoon kohdistuvaa omistustaan • Lausuntopalautteen ja lausuntokierroksen päättymisen jälkeen tilattujen perustuslakiarvioiden pohjalta ehdotetaan kuntien vesihuollon omistukseen kohdistuvan myyntikiellon säätämistä 3
  • 4. 4
  • 5. Pykäläluonnos 4 c § Kunnan omistuksen säilyttäminen vesihuollossa Kunta ei saa myydä tai muulla tavoin luovuttaa omistustaan vesihuoltolaitoksesta, tukkuvesihuoltolaitoksesta tai vesihuolto-omaisuudesta muulle kuin toiselle kunnalle tai kunnan omistuksessa olevalle laitokselle. Kunnan omistuksessa tai kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla kunnan määräysvallassa oleva vesihuoltolaitos tai tukkuvesihuoltolaitos ei saa myydä tai muulla tavoin luovuttaa vesihuolto-omaisuutta muulle kuin kunnalle tai kunnan omistuksessa olevalle laitokselle. Edellä 2 momentissa tarkoitettu laitos saa ottaa käyttöön vain omistuksessaan olevaa uutta vesihuolto-omaisuutta. Tämän lain voimaantulon jälkeen saa perustaa vain kunnan omistuksessa olevia vesihuoltolaitoksia ja tukkuvesihuoltolaitoksia sekä asiakasomisteisia vesihuolto- osuuskuntia. 5
  • 6. Kunnille säädettävää myyntikieltoa puoltavat näkökohdat • Vesihuolto on • Turvallisuuskriittistä infrastruktuuria • Luonnollinen monopoli, jossa kilpailun puuttumisen vuoksi voiton tavoittelu ei välttämättä tarkoituksenmukainen lähtökohta palvelun järjestämiselle • Välttämättömyyspalvelu, johon liittyvät ihmis- ja perusoikeusulottuvuudet puoltavat vesihuollon säilyttämistä julkisessa omistuksessa • Vesihuollon yksityistämisestä kansainvälisesti huonoja kokemuksia, yksityinen omistus on johtanut mm. • Palvelutason heikentymiseen • Veden hinnan nousuun • Vesihuollon kielteisten ympäristövaikutusten kasvamiseen • Valtioiden ja ulkomaisten sijoittajien välisiin kansainvälisen investoijan investointisuojan nojalla nostettuihin välimiesmenettelyihin tilanteissa, joissa valtio pyrkinyt tiukentamaan vesihuoltoon liittyvää sääntelyä (vahingonkorvausvelvollisuus) 6
  • 7. Myyntikieltoon liittyviä perustuslakinäkökohtia • Kyseessä on rajoitus kunnalliseen itsehallintoon (PL 121 §), vastaavasta ei ole esimerkkejä • Vesihuolto on kunnille merkittävä omaisuuserä, jonka realisointi ei myyntikiellon myötä olisi enää mahdollista • Ehdotettu ratkaisu jättää kunnille liikkumavaraa ja harkintavaltaa sen suhteen, miten kunta haluaa järjestää vesihuoltopalvelun • Ei esim. estäisi kuntaa yhtiöittämästä kunnan taseyksikkönä toimivaa vesihuoltolaitosta • Myyntikiellon säätämiselle on vahvat perusteet → Arvioidaan, että myyntikielto voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä • Kyseessä on asia, jota tulee arvioida valtion rahoitusvastuun (PL 121 §) kannalta • Kunnilla on jo nykyisin vesihuollon järjestämisvastuu, nykyiseen omistukseen kohdistuva myyntikielto täsmentää jo olemassa olevaa tehtävää → voidaan arvioida, että kyseessä ei ole uusi tehtävä • Vesihuollon kustannusvastaavuuden periaate (asiakasmaksuilla katettava vesihuollon kustannukset) sekä kuntien mahdollisuus tulouttaa kohtuullista tuottoa pääomalleen → myyntikielto ei synnytä kunnille uusia kustannuksia, vesihuoltoon kohdistuvan omistuksen säilyttäminen pitkällä aikavälillä kunnalle kannattavaa → Arvioidaan, että myyntikielto ei synnytä valtiolle rahoitusvastuuta 7
  • 8. 8
  • 9. Aikataulu • Uusi lausuntokierros koskien kunnille säädettävää myyntikieltoa 9.1.2025– 6.2.2025 • Kyseessä merkittävä muutos verrattuna edelliseen lausuntoversioon • Muilta osin esityksen jatkovalmistelu etenee normaalisti, ja ensimmäisellä lausuntokierroksella annettu lausuntopalaute huomioidaan esityksen jatkovalmistelussa • Lopullinen hallituksen esitys tarkoitus antaa eduskunnalle loppukeväästä 2025 9