ݺߣ

ݺߣShare a Scribd company logo
Männikön harvennustapa ja -voimakkuus
puntarissa – motteja ja euroja
Pentti Niemistö, Metla PA 13.06.2013
50 v viljelymännikkö:
< Alaharvennus
Laatuharvennus >
Harvennustapakoe (Kajaani-Iisalmi)
Ks. Pentti Niemistö, Metsätieteen aikakauskirja 1994(1)
- Perustettu 1987 iältään 30 v viljelymännikköön, valtapituus 11
m ja ppa 21 m²/ha
- Mitattu vuotuinen kasvu 8,6 m3/ha vastaa Motilla lasketun
MT-männikkön kasvua Mikkeli-Tampere-linjalla
- Verrataan alaharvennusta, laatuharvennusta, yläharvennusta
+pystykarsintaa ja 10 vuodella viivästettyä ensiharvennusta
(kolmena toistona)
- Jäävä puusto eri harvennustavoissa Tapion harvennusmallien
mukaan aluksi 13,7 m²/ha ja toisessa harvennuksessa 15 v
kuluttua 17,5 m²/ha (jolloin sama ppa myös viivästetyssä
harvennuksessa)
- Mittaukset 25 vuodelta + nykypuuston tarkka laatumittaus sekä
viimeisen harvennuksen ”leimaus” (toteutus vasta 2017)
- Kasvatus kiertoajan loppuun simuloitiin Motilla + optimaalinen
apteeraus (H. Kilpeläinen)
- Kannattavuusvertailu nettotulojen nykyarvon avulla kokeen
perustamishetkeen
Ensiharvennuksen keskiarvot harvennustavoittain
Pysty-
puusto:
Harven-
tamaton
Ala-
harvennus
Laatu-
harvennus
Ylä-
harvennus
10v viiväst.
Harvennus
Runkoluku kpl/ha 2066 1010 1302 1358 753
Pohjap.-ala m²/ha 21,0 13,8 13,6 13,6 15,0
Tilavuus m³/ha 108 72 70 69 104
Paksuin oksa mm 23,6 25,3 22,2 22,4
Poistuma: Pysty-
karsinta
Runkoluku kpl/ha 1056 764 708 990
Tilavuus m³/ha 36 38 39 101
Käyttöpuuta m³/ha 32 35 36 93
Keskitilavuus dm³ 35 50 54 102
80 v kiertoajalla laatu- ja yläharvennus olivat
selvästi alaharvennusta kannattavampia, viivästetyn
harvennuksen kannattavuus parani korkokannan noustessa
Tähänastinen kasvu ollut korkein yläharvennuksessa ja
viivästetyssä harvennuksessa, pienin alaharvennuksessa –
Samoin Motilla ennustettu tuleva kasvu
Ruotsalaisissa harvennuskokeissa harvennustapa ei ole vaikuttanut männikön
tilavuuskasvuun. ”Yläharvennusmomentti” oli aluksi vain vähän vahvempi kuin
tässä kokeessa, ja myöhemmin harvennustapojen läpimittaero on Ruotsissa
suurentunut, mutta tämän tutkimuksen kokeessa ei.
Ruotsi
Männiköt Kuusikot
Aikaisen ensiharvennuksen kuitupuukertymä oli pieni, 10 v viivästetyssä
harvennuksessa kertymä oli suuri. Myöhemmissä harvennuksissa
käsittelyjen erot olivat melko pienet. Alaharvennuksen tuotosta verottivat
tuulenkaadot, keskimäärin 8 m3/ha
80 v kiertoajalla kokonaistuotos on korkein viivästetyssä
harvennuksessa, tukkipuuta tuottaa eniten laatuharvennus,
pystykarsinta lisää A-tyvien määrää – Alaharvennus tuottaa vähiten
Harvennuksen viivästäminen lisäsi ensiharvennustuloja, yläharvennus
myöhempiä harvennustuloja ja laatuharvennus sekä pystykarsinta niin
päätehakkuun kuin koko kiertoajan tuloja. Varhain aloitetut
alaharvennukset ovat 80 v kiertoajalla huonoin vaihtoehto.
Harvennustapa, korkokanta ja kiertoaika
MT-männikössä
Pentti Niemistö 13.6.2013
Männikön ikä (v) harvennustapakokeen harvennuksissa ja
vaihtoehtoisten kiertoaikojen mukaisissa päätehakkuissa
1. harvennus 2. harvennus 3. harvennus Päätehakkuu
A-tyvet 65 65
Tukit 40 47,5 55
Pikkutukit 20 20 25
Kuitupuu 12,5 13,5 14,5 17,5
1.harv. 2.harv. Päätehakkuu 3. harv. Päätehakkuu
Alaharvennus 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85
Laatuharvennus 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85
Yläharv.+pystyk.* 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85
Viiväs. ensiharv. 40 60,65,70 60 70,75,80,85
Puutavaralajit ja kantohinnat hakkuukerroittain
* Tulokset eivät sisällä pystykarsinnan kustannuksia eivätkä karsittujen runkojen lisähintaa
2% korolla männikkö kannatti kasvattaa harvennustavasta riippumatta
noin 80-vuotiaaksi. Aikaisin aloitettuna (Hdom11 m) laatu- tai
yläharvennus kannatti tehdä 3 kertaa, alaharvennus 2 kertaa.
27 cm keskiläpimitta vastasi hyvin edullisinta kiertoaikaa 2% korolla.
3 % korkokannalla männikkö kannatti kasvattaa 65-vuotiaaksi 1-2
harvennuskerralla lukuunottamatta yläharvennusta+pystykarsintaa, jossa
parempi oli kolme harvennusta ja 5-10 vuotta pidempi kiertoaika. 27
keskiläpimitta johtaisi noin 15 v optimia (3%) pitempään kiertoaikaan
4 %:n ja sitä suuremmalla korkokannalla männikön optimikiertoaika jäisi
harvennustavasta riippumatta alle 60 vuoteen 1-2 harvennuksella.
Kiertoajan tukkituotos jäisi pieneksi.
Johtopäätöksiä eri tavoin harvennusmallien (Tapio)
mukaisella voimakkuudella harvennetusta männiköstä
Aikaisin aloitettu, selväpiirteisiin alaharvennuksiin perustuva
kasvatusohjelma vähensi tilavuuskasvua ja tuotti vähemmän aines- ja
tukkipuuta kuin vastaavat laatu- ja yläharvennukset. (osasyy: tuulenkaadot)
10 vuodella viivästettyyn ensiharvennukseen ja 1-2 harvennuskertaan
perustuva kasvatusohjelma vähensi tukkipuun tuotosta, mutta ei ainespuun
tuotosta eikä tilavuuskasvua.
Laatuharvennus tuotti eniten tukkipuuta. Alaharvennettu tai viivästetysti
harvennettu männikkö ei tuottanut juuri ollenkaan laadultaan ja järeydeltään
A-tyviksi kelpaavia tukkeja. Laatuharvennuksella A-tyviä saatiin keskimäärin
18 m3/ha, yläharvennuksella+pystykarsinnalla 3−4-kertaisesti.
Yläharvennus kohotti harvennustuloja oleellisesti vasta kolmannessa
harvennuksessa, joten siitä saatava kannattavuushyöty on merkittävä vasta
korkeilla korkokannoilla.
Aikaisessa vaiheessa aloitettu laatuharvennuksiin perustuva
kasvatusohjelma oli alaharvennuksia sekä viivästettyä ensiharvennusta
kannattavampi vaihtoehto korkokannasta riippumatta.
Lisää johtopäätöksiä
Pystykarsinta liitettynä aikaisessa vaiheessa aloitettuihin yläharvennuksiin tuotti
hyvälaatuista tukkia. A-tyvien lisähinta (10 €/m3) ei kuitenkaan riitä kattamaan
karsintakustannusta, vaan karsituista tyvistä pitäisi saada selvästi korkeampi hinta.
27 cm:n keskiläpimittaan perustuva kiertoaika oli kahdella alaharvennuksella 75
vuotta, kolmella laatu- ja yläharvennuksella 80 ja 85 vuotta ja viivästetyn
harvennuksen tapauksessa 79 vuotta.
Matalalla 2 % korkonannalla männikön taloudellisin kiertoaika oli noin 80 vuotta
vastaten 27 cm keskiläpimittaa ja puusto kannatti tässä tapauksessa harventaa vielä
60-vuotiaana. Alaharvennuksissa kannattavin oli kuitenkin lyhyempi kiertoaika ilman
viimeistä harvennuskertaa.
3 %:n korkokannalla taloudellisin kiertoaika on lyhyempi, noin 65 vuotta, jolloin
viimeinen harvennus 60-vuotiaana jätetään luonnollisesti tekemättä.
4 %:n korkokannalla (ja sitä korkeammalla) edullisin kiertoaika jää tukkipuun
tuottamisen kannalta kovin lyhyeksi, ilmeisesti noin 55 vuoteen, jolloin kasvatusajan
vuotuisesta tukkituotoksesta menetettäisiin 34 % (1,15 m3/ha/v) verrattuna 80
vuoden kiertoaikaan.
Toisin sanoen, siirtyminen 2% korolla kannattavimmasta kiertoajasta (80 v) 4%:n
korolla kannattavimpaan kiertoaikaan (55 v) vähentäisi MT-männikön tukkipotentiaalia
noin kolmanneksen. Vastaava vähennys 65 v kiertoajalla olisi 22% (0,66 m3/ha/v).
Käsittelytapoina laatuharvennus tai yläharvennus+pystykarsinta eivät tässä
vertailussa varsinaisesti pidennä edullisinta kiertoaikaa, mutta niiden
vaikutussuunta on kohti pitempää kiertoaikaa ja useampaa harvennuskertaa.
Laatutukkien osuuden lisääntyminen näyttää parantavan pidemmän
kiertoajan asemaa, mutta merkittävä muutos edellyttäisi laatuhinnoittelun
jyrkentämistä. Tukkien järeyteen perustuva laatumaksutapa toisi vielä
suuremman muutoksen.
Ronskin harventamisen kokeet,
tuloksia 5 v. perustamisesta
Pentti Niemistö, METLA Parkano
13.6.2013
Tausta ja tavoite
Yläharvennuksia on alettu suositella ensiharvennuksen
jälkeisiin harvennuksiin.
On esitetty myös taloudellisia laskelmia, joiden mukaan
tukkipuiksi varttuneet puut kannattaisi hakata voimakkaassa
harvennuksessa eli jonkin asteisessa määrämittahakkuussa.
Kolmanneksi : Jos tasaikäistä metsää halutaan kehittää kohti
eri-ikäisrakennetta, tarvitaan voimakkaita ns. siirtymähakkuita.
– Kestokokeisiin perustuvia tuloksia tällaisista voimakkaista
hakkuutavoista ei Suomessa ollut, joten Metlassa perutettiin
2005-2007uusia harvennustapakokeita (”ronskit harvennukset”).
Tavoitteena on verrata metsikön toisen harvennuksen
vaiheessa alaharvennusta, yläharvennusta ja
määrämittaharvennusta toisiinsa kahdella
harvennusvoimakkuudella: harvennusmallin mukainen ja 50 %
sitä alempi puustomäärä.
Aineisto ja koejärjestely
• Sarjaan kuuluu kuusi metsikkökoetta etelä- ja keskisuomalaisissa
havupuustoissa, joista neljästä on nyt mitattu ensimmäisen 5-
vuotisjakson tulokset.
• Käsittelyt ovat seuraavat: (ppa-tavoite vaihteli kokeittain
valtapituudesta riippuen ja näkyy kuvissa käsittelytunnuksesta)
Harvennusmallin mukainen kasvatus (pohjapinta-alaan 17-22 m2/ha)
A20 = alaharvennus
Y20 = yläharvennus
H20 = määrämittaharsinta
Erittäin voimakas (”ronski”) harvennus (pohjapinta-alaan 8-11 m2/ha)
A10 = voimakas alaharvennus
Y10 = voimakas yläharvennus
H10 = voimakas määrämittaharvennus
- osa kokeista sisältää myös harventamatta jätetyn kontrollin
5 v-jaksolla erittäin voimakas harventaminen alensi männikön tilavuuskasvua
4.0-5,5 m3/ha/v. ”Ronski” määrämittaharvennus lisäsi kuolleisuutta.
Kasvu-% kohosi voimakkaan harvennuksen seurauksena 1-3 %-yksikköä.
Ollakseen yhtä kannattava 3 % korolla, pitäisi harvennusmallin mukaisen kasvatuksen
päätehakkuussa 25 v kuluttua kertyä 80 m3/ha enemmän tukkia kuin voimakkaasti
harvennettuilta koealoilta. Tähän päästään mikäli vuotuinen tilavuuskasvu
harvennusmallin mukaisessa käsittelyssä olisi vähintään 0,5-1,0 m3/ha korkeampi kuin
voimakkaasti harvennetussa männikössä. Vastaavasti 6 % korolla päätehakkuussa
pitäisi kertyä 170 m3/ha enemmän tukkia, johon päästään vasta noin 4 m3/ha
korkeammalla kasvulla.
Kuusikossa erittäin voimakas harventaminen alensi kasvua ensimmäisellä 5 v-
jaksolla noin 4 m3/ha/v ja lisäsi kuolleisuutta noin 1 m3/ha/v. Kasvu-% lisääntyi 2-3 %-
yksikköä, mutta kuolleisuus verotti siitä puolet pois.
Harvennustavoista parhaan tuloksen antoi yläharvennus.
Kiitos

More Related Content

Männikön harvennustapa ja -voimakkuus puntarissa - motteja ja euroja

  • 1. Männikön harvennustapa ja -voimakkuus puntarissa – motteja ja euroja Pentti Niemistö, Metla PA 13.06.2013 50 v viljelymännikkö: < Alaharvennus Laatuharvennus >
  • 2. Harvennustapakoe (Kajaani-Iisalmi) Ks. Pentti Niemistö, Metsätieteen aikakauskirja 1994(1) - Perustettu 1987 iältään 30 v viljelymännikköön, valtapituus 11 m ja ppa 21 m²/ha - Mitattu vuotuinen kasvu 8,6 m3/ha vastaa Motilla lasketun MT-männikkön kasvua Mikkeli-Tampere-linjalla - Verrataan alaharvennusta, laatuharvennusta, yläharvennusta +pystykarsintaa ja 10 vuodella viivästettyä ensiharvennusta (kolmena toistona) - Jäävä puusto eri harvennustavoissa Tapion harvennusmallien mukaan aluksi 13,7 m²/ha ja toisessa harvennuksessa 15 v kuluttua 17,5 m²/ha (jolloin sama ppa myös viivästetyssä harvennuksessa) - Mittaukset 25 vuodelta + nykypuuston tarkka laatumittaus sekä viimeisen harvennuksen ”leimaus” (toteutus vasta 2017) - Kasvatus kiertoajan loppuun simuloitiin Motilla + optimaalinen apteeraus (H. Kilpeläinen) - Kannattavuusvertailu nettotulojen nykyarvon avulla kokeen perustamishetkeen
  • 3. Ensiharvennuksen keskiarvot harvennustavoittain Pysty- puusto: Harven- tamaton Ala- harvennus Laatu- harvennus Ylä- harvennus 10v viiväst. Harvennus Runkoluku kpl/ha 2066 1010 1302 1358 753 Pohjap.-ala m²/ha 21,0 13,8 13,6 13,6 15,0 Tilavuus m³/ha 108 72 70 69 104 Paksuin oksa mm 23,6 25,3 22,2 22,4 Poistuma: Pysty- karsinta Runkoluku kpl/ha 1056 764 708 990 Tilavuus m³/ha 36 38 39 101 Käyttöpuuta m³/ha 32 35 36 93 Keskitilavuus dm³ 35 50 54 102
  • 4. 80 v kiertoajalla laatu- ja yläharvennus olivat selvästi alaharvennusta kannattavampia, viivästetyn harvennuksen kannattavuus parani korkokannan noustessa
  • 5. Tähänastinen kasvu ollut korkein yläharvennuksessa ja viivästetyssä harvennuksessa, pienin alaharvennuksessa – Samoin Motilla ennustettu tuleva kasvu
  • 6. Ruotsalaisissa harvennuskokeissa harvennustapa ei ole vaikuttanut männikön tilavuuskasvuun. ”Yläharvennusmomentti” oli aluksi vain vähän vahvempi kuin tässä kokeessa, ja myöhemmin harvennustapojen läpimittaero on Ruotsissa suurentunut, mutta tämän tutkimuksen kokeessa ei. Ruotsi Männiköt Kuusikot
  • 7. Aikaisen ensiharvennuksen kuitupuukertymä oli pieni, 10 v viivästetyssä harvennuksessa kertymä oli suuri. Myöhemmissä harvennuksissa käsittelyjen erot olivat melko pienet. Alaharvennuksen tuotosta verottivat tuulenkaadot, keskimäärin 8 m3/ha
  • 8. 80 v kiertoajalla kokonaistuotos on korkein viivästetyssä harvennuksessa, tukkipuuta tuottaa eniten laatuharvennus, pystykarsinta lisää A-tyvien määrää – Alaharvennus tuottaa vähiten
  • 9. Harvennuksen viivästäminen lisäsi ensiharvennustuloja, yläharvennus myöhempiä harvennustuloja ja laatuharvennus sekä pystykarsinta niin päätehakkuun kuin koko kiertoajan tuloja. Varhain aloitetut alaharvennukset ovat 80 v kiertoajalla huonoin vaihtoehto.
  • 10. Harvennustapa, korkokanta ja kiertoaika MT-männikössä Pentti Niemistö 13.6.2013
  • 11. Männikön ikä (v) harvennustapakokeen harvennuksissa ja vaihtoehtoisten kiertoaikojen mukaisissa päätehakkuissa 1. harvennus 2. harvennus 3. harvennus Päätehakkuu A-tyvet 65 65 Tukit 40 47,5 55 Pikkutukit 20 20 25 Kuitupuu 12,5 13,5 14,5 17,5 1.harv. 2.harv. Päätehakkuu 3. harv. Päätehakkuu Alaharvennus 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85 Laatuharvennus 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85 Yläharv.+pystyk.* 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85 Viiväs. ensiharv. 40 60,65,70 60 70,75,80,85 Puutavaralajit ja kantohinnat hakkuukerroittain * Tulokset eivät sisällä pystykarsinnan kustannuksia eivätkä karsittujen runkojen lisähintaa
  • 12. 2% korolla männikkö kannatti kasvattaa harvennustavasta riippumatta noin 80-vuotiaaksi. Aikaisin aloitettuna (Hdom11 m) laatu- tai yläharvennus kannatti tehdä 3 kertaa, alaharvennus 2 kertaa. 27 cm keskiläpimitta vastasi hyvin edullisinta kiertoaikaa 2% korolla.
  • 13. 3 % korkokannalla männikkö kannatti kasvattaa 65-vuotiaaksi 1-2 harvennuskerralla lukuunottamatta yläharvennusta+pystykarsintaa, jossa parempi oli kolme harvennusta ja 5-10 vuotta pidempi kiertoaika. 27 keskiläpimitta johtaisi noin 15 v optimia (3%) pitempään kiertoaikaan
  • 14. 4 %:n ja sitä suuremmalla korkokannalla männikön optimikiertoaika jäisi harvennustavasta riippumatta alle 60 vuoteen 1-2 harvennuksella. Kiertoajan tukkituotos jäisi pieneksi.
  • 15. Johtopäätöksiä eri tavoin harvennusmallien (Tapio) mukaisella voimakkuudella harvennetusta männiköstä Aikaisin aloitettu, selväpiirteisiin alaharvennuksiin perustuva kasvatusohjelma vähensi tilavuuskasvua ja tuotti vähemmän aines- ja tukkipuuta kuin vastaavat laatu- ja yläharvennukset. (osasyy: tuulenkaadot) 10 vuodella viivästettyyn ensiharvennukseen ja 1-2 harvennuskertaan perustuva kasvatusohjelma vähensi tukkipuun tuotosta, mutta ei ainespuun tuotosta eikä tilavuuskasvua. Laatuharvennus tuotti eniten tukkipuuta. Alaharvennettu tai viivästetysti harvennettu männikkö ei tuottanut juuri ollenkaan laadultaan ja järeydeltään A-tyviksi kelpaavia tukkeja. Laatuharvennuksella A-tyviä saatiin keskimäärin 18 m3/ha, yläharvennuksella+pystykarsinnalla 3−4-kertaisesti. Yläharvennus kohotti harvennustuloja oleellisesti vasta kolmannessa harvennuksessa, joten siitä saatava kannattavuushyöty on merkittävä vasta korkeilla korkokannoilla. Aikaisessa vaiheessa aloitettu laatuharvennuksiin perustuva kasvatusohjelma oli alaharvennuksia sekä viivästettyä ensiharvennusta kannattavampi vaihtoehto korkokannasta riippumatta.
  • 16. Lisää johtopäätöksiä Pystykarsinta liitettynä aikaisessa vaiheessa aloitettuihin yläharvennuksiin tuotti hyvälaatuista tukkia. A-tyvien lisähinta (10 €/m3) ei kuitenkaan riitä kattamaan karsintakustannusta, vaan karsituista tyvistä pitäisi saada selvästi korkeampi hinta. 27 cm:n keskiläpimittaan perustuva kiertoaika oli kahdella alaharvennuksella 75 vuotta, kolmella laatu- ja yläharvennuksella 80 ja 85 vuotta ja viivästetyn harvennuksen tapauksessa 79 vuotta. Matalalla 2 % korkonannalla männikön taloudellisin kiertoaika oli noin 80 vuotta vastaten 27 cm keskiläpimittaa ja puusto kannatti tässä tapauksessa harventaa vielä 60-vuotiaana. Alaharvennuksissa kannattavin oli kuitenkin lyhyempi kiertoaika ilman viimeistä harvennuskertaa. 3 %:n korkokannalla taloudellisin kiertoaika on lyhyempi, noin 65 vuotta, jolloin viimeinen harvennus 60-vuotiaana jätetään luonnollisesti tekemättä. 4 %:n korkokannalla (ja sitä korkeammalla) edullisin kiertoaika jää tukkipuun tuottamisen kannalta kovin lyhyeksi, ilmeisesti noin 55 vuoteen, jolloin kasvatusajan vuotuisesta tukkituotoksesta menetettäisiin 34 % (1,15 m3/ha/v) verrattuna 80 vuoden kiertoaikaan. Toisin sanoen, siirtyminen 2% korolla kannattavimmasta kiertoajasta (80 v) 4%:n korolla kannattavimpaan kiertoaikaan (55 v) vähentäisi MT-männikön tukkipotentiaalia noin kolmanneksen. Vastaava vähennys 65 v kiertoajalla olisi 22% (0,66 m3/ha/v).
  • 17. Käsittelytapoina laatuharvennus tai yläharvennus+pystykarsinta eivät tässä vertailussa varsinaisesti pidennä edullisinta kiertoaikaa, mutta niiden vaikutussuunta on kohti pitempää kiertoaikaa ja useampaa harvennuskertaa. Laatutukkien osuuden lisääntyminen näyttää parantavan pidemmän kiertoajan asemaa, mutta merkittävä muutos edellyttäisi laatuhinnoittelun jyrkentämistä. Tukkien järeyteen perustuva laatumaksutapa toisi vielä suuremman muutoksen.
  • 18. Ronskin harventamisen kokeet, tuloksia 5 v. perustamisesta Pentti Niemistö, METLA Parkano 13.6.2013
  • 19. Tausta ja tavoite Yläharvennuksia on alettu suositella ensiharvennuksen jälkeisiin harvennuksiin. On esitetty myös taloudellisia laskelmia, joiden mukaan tukkipuiksi varttuneet puut kannattaisi hakata voimakkaassa harvennuksessa eli jonkin asteisessa määrämittahakkuussa. Kolmanneksi : Jos tasaikäistä metsää halutaan kehittää kohti eri-ikäisrakennetta, tarvitaan voimakkaita ns. siirtymähakkuita. – Kestokokeisiin perustuvia tuloksia tällaisista voimakkaista hakkuutavoista ei Suomessa ollut, joten Metlassa perutettiin 2005-2007uusia harvennustapakokeita (”ronskit harvennukset”). Tavoitteena on verrata metsikön toisen harvennuksen vaiheessa alaharvennusta, yläharvennusta ja määrämittaharvennusta toisiinsa kahdella harvennusvoimakkuudella: harvennusmallin mukainen ja 50 % sitä alempi puustomäärä.
  • 20. Aineisto ja koejärjestely • Sarjaan kuuluu kuusi metsikkökoetta etelä- ja keskisuomalaisissa havupuustoissa, joista neljästä on nyt mitattu ensimmäisen 5- vuotisjakson tulokset. • Käsittelyt ovat seuraavat: (ppa-tavoite vaihteli kokeittain valtapituudesta riippuen ja näkyy kuvissa käsittelytunnuksesta) Harvennusmallin mukainen kasvatus (pohjapinta-alaan 17-22 m2/ha) A20 = alaharvennus Y20 = yläharvennus H20 = määrämittaharsinta Erittäin voimakas (”ronski”) harvennus (pohjapinta-alaan 8-11 m2/ha) A10 = voimakas alaharvennus Y10 = voimakas yläharvennus H10 = voimakas määrämittaharvennus - osa kokeista sisältää myös harventamatta jätetyn kontrollin
  • 21. 5 v-jaksolla erittäin voimakas harventaminen alensi männikön tilavuuskasvua 4.0-5,5 m3/ha/v. ”Ronski” määrämittaharvennus lisäsi kuolleisuutta. Kasvu-% kohosi voimakkaan harvennuksen seurauksena 1-3 %-yksikköä.
  • 22. Ollakseen yhtä kannattava 3 % korolla, pitäisi harvennusmallin mukaisen kasvatuksen päätehakkuussa 25 v kuluttua kertyä 80 m3/ha enemmän tukkia kuin voimakkaasti harvennettuilta koealoilta. Tähän päästään mikäli vuotuinen tilavuuskasvu harvennusmallin mukaisessa käsittelyssä olisi vähintään 0,5-1,0 m3/ha korkeampi kuin voimakkaasti harvennetussa männikössä. Vastaavasti 6 % korolla päätehakkuussa pitäisi kertyä 170 m3/ha enemmän tukkia, johon päästään vasta noin 4 m3/ha korkeammalla kasvulla.
  • 23. Kuusikossa erittäin voimakas harventaminen alensi kasvua ensimmäisellä 5 v- jaksolla noin 4 m3/ha/v ja lisäsi kuolleisuutta noin 1 m3/ha/v. Kasvu-% lisääntyi 2-3 %- yksikköä, mutta kuolleisuus verotti siitä puolet pois. Harvennustavoista parhaan tuloksen antoi yläharvennus.