Seminaariesitelmä 20.11.21
0 likes180 views
Esitelmä Suomen logoterapiayhdistyksen 30-vuotis juhlaseminaarissa 20.11.2021
![Nurmelan suomennos 2014, 61-62 (ÄS 2007, 92), vrt. myös 1983, 86.
“[Kokemalla toteutettavat arvot] toteutuvat mailman
kohtaamisessa, esimerkiksi, kun omistaudutaan luonnon ja taiteen
kauneudelle. [Esimerkiksi] voisi kuvitella musikaalisen henkilön
istuvan konserttisalissa, kun hänen lempisinfoniansa vaikuttavimmat
tahdit juuri soivat hänen korvissaan, niin että hän tuntee selkäpiinsä
karmivan, mikä yleensä kuuluu puhtaimman kauneuden
kohtaamiseen.Voidaan edelleen kuvitella, että tältä henkilöltä
kysyttäisiin sellaisena hetkenä, onko hänen elämällään tarkoitusta.
Hänen voisi olettaa vastaavan, että pelkästään tämän lumotun
silmänräpäyksen kokeminen riittää syyksi elää.”](https://image.slidesharecdn.com/timopurjoltyseminaari20-211120205803/85/Seminaariesitelma-20-11-21-4-320.jpg)
Seminaariesitelmä 20.11.21
- 1. Arvojen ja tarkoitusten välinen suhde Suomen logoterapiayhdistys ry:n juhlaseminaari 20.11.2021 Timo Purjo, FT, logoterapeuttien kouluttaja
- 2. Franklin tieteelliset pääteokset Habilitaatio- tutkielma Huom.Arvojen osalta yksin- kertaistettu versio, vrt. 2 aiempaa käsikirjoitusta (ks. Purjo 2012) Filosofisen väitöskirjan julkistettu käsikirjoitus
- 3. Nurmelan suomennos 2014, 56 (ÄS 2007, 85), vrt. myös 1983, 78-79. “Tietty subjektiivinen tila on … tiettyjen arvojen havaitsemisen edellytys ja tietyssä mielentilassa oleminen arvojen tunnistamisen välttämätön välittäjä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois arvojen objektiivisuutta, vaan edellyttää sitä. Esteettisten ja eettisten arvojen tunnistaminen vaatii tietämisen kohteiden lailla asiaan kuuluvia akteja, mutta näiden aktien kautta tunnistetaan samalla näiden kohteiden transsendenttisuus suhteessa niihin pyrkiviin akteihin eli siis niiden objektiivisuus. Sitä ei myöskään millään tavalla muuta se jo mainittu tosiseikka, että arvokäsityksemme samoin kuin maailmankuvamme aina näyttävät tavallaan vain yhden lohkon maailmasta, pelkän osa-alueen siitä. Olemme siis riippuvaisia näkökulmastamme. Ehkä on yli päätään niin, että se, mitä ihmisen pitää, on hänelle olemassa vain konkreettisuudessa, sen konkreettisuudessa, mitä hänen “pitää” tehdä “tässä ja nyt”. Arvot sisältyvät päivittäisiin ehtoihin ja henkilökohtaisiin tehtäviin; näiden tehtävien takana piileviin arvoihin voi ilmeisesti pyrkiä vain tehtävien itsensä kautta.”
- 4. Nurmelan suomennos 2014, 61-62 (ÄS 2007, 92), vrt. myös 1983, 86. “[Kokemalla toteutettavat arvot] toteutuvat mailman kohtaamisessa, esimerkiksi, kun omistaudutaan luonnon ja taiteen kauneudelle. [Esimerkiksi] voisi kuvitella musikaalisen henkilön istuvan konserttisalissa, kun hänen lempisinfoniansa vaikuttavimmat tahdit juuri soivat hänen korvissaan, niin että hän tuntee selkäpiinsä karmivan, mikä yleensä kuuluu puhtaimman kauneuden kohtaamiseen.Voidaan edelleen kuvitella, että tältä henkilöltä kysyttäisiin sellaisena hetkenä, onko hänen elämällään tarkoitusta. Hänen voisi olettaa vastaavan, että pelkästään tämän lumotun silmänräpäyksen kokeminen riittää syyksi elää.”
- 5. Poimintoja Franklin (alunperinkin) englanninkielisistä kirjoista • “… man not only finds his life meaningful through his deeds, his works, his creativity, but also through his experiences, his encounters with what is true, good, and beautiful in the world, and last but not least, his encounter with others, with fellow human beings and their unique qualities.To grasp another person in his uniqueness means to love him.” (Frankl: Psychotherapy and existentialism, 1967, 14) • “… or by experiencing goodness, truth, and beauty, by experiencing nature and culture; or” (Frankl:The will to meaning, 2014, 48)
- 6. Aidosti arvokkaat tarkoitusmahdollisuudet • Kaikki todelliset tarkoitusmahdollisuudet löytyvät siis sellaisesta, mikä on yli-inhimillisesti, objektiivisesti, ja samalla yleisinhimillisesti, universaalisti, arvokasta • Toisin sanoen, kyse on perimmäisistä, pysyvistä esteettisistä ja eettisistä arvoista ➢ Esim. hyvyys, kauneus, rakkaus, totuus ja oikeudenmukaisuus • Olemalla suhteissa edellä mainittuihin objektiivisiin arvoihin on mahdollista todellistaa niiden päämäärien mukaisia tarkoituksia
- 7. Arvojen päämäärien mukaiset tehtävät (tarkoitukset) Purjo: Arvot ovat ihmisen toiminnan perusta, 2014, luku 2.5
- 8. Aidosti arvokkaiden tarkoitusmahdollisuuksien lajit • Franklin merkittävä oivallus ja panos arvoajatteluun oli, että hän määritteli objektiivisten arvojen ja subjektiivisten (henkilö- ja tilannekohtaisten) tarkoitusten väliin universaalien tarkoitusmahdollisuuksien lajit • Ne on siis suunniteltu konkreettiselle ihmiselle konkretisoimaan vaihtoehtoisia tapoja löytää tarkoituksia elämään • Ne ovat kuitenkin vain sunnannäyttäjiä ja ratkaisujenteon helpottajia hänen arvioidessaan, piileekö siinä, mitä ”elämä kysyy” (mistä sillä hetkellä on kyse), aito arvokas tarkoitusmahdollisuus vai ei • Lopullinen päätöksenteko tulee tapahtua omantunnon ohjaamana
- 9. • Arvokkaan luominen tai aikaansaaminen (Schöpfen, Schaffen) ➢ Voin luoda tai aikaansaada jotain arvokasta • Arvokkaaseen eläytyminen ja arvokkaan kokeminen (Erleben) ➢ Voin eläytyä johonkin arvokkaaseen ja kokea sen välittämää arvokasta löytääkseni sen avulla jonkin arvokkaan tarkoituksen, jonka voin toteuttaa ➢ Voin eläytyä jonkun arvoon ja kokea jonkun arvon rakkaudessa • Arvokas asennoituminen tai suhtautuminen (Sich einstellen) ➢ Voin asennoitua tai suhtautua johonkin arvokkaalla tavalla, esim.: syyllisyyteen, kärsimykseen ja kuolemaan Aidosti arvokkaiden tarkoitusmahdollisuuksien lajit
- 10. Arvoihin suhteissa oleminen – arvokkaaseen eläytyminen ja arvokkaan kokeminen Kuva 8.Transsendenttisuus toisen kohtaamisessa, Purjo 2014, 98
- 11. Omantunnon ohjaama päätöksenteko Kuva 39. Omantunnon yhteys transsendenssin ääneen, Purjo 2016, 205
- 12. Arvojen ja tarkoitusten hierarkia